Tänään olin UP Educationin, eli tän mun vaihtarijärjestön, oganisoimassa valmentautumistilaisuudessa Tampereella, Varalan Urheiluopiston tiloissa. Tarkoituksena oli perehdyttää kaikki tän vuoden vaihtoon lähtijät kohdemaan käytäntöihin ja kulttuuriin sekä myös valmistella vaihtareita psyykkisesti kuin myös fyysisesti.
Päivä alkoi mukavan aikasin, en muista millon viimeks olisin herännyt lauantaina klo 4:30. Juna lähti Turun päärautatieasemalta noin seitsämän aikoihin. Siinä sitten pari tuntia tsukutsuku tuuut tuut ja olinkin jo Tampereen asemalla. Siellä isä oli mua vastassa ja kaahailtiinkin sitten tuli hännän alla urheiluopistolle. Ehdittiin nippa nappa.
Vaihtarit kokoontuivat isossa luentosalissa ja vanhemmat pääsivät kahvittelemaan (ohjelmat oli siis järjestetty nuorille ja vanhemmille erikseen). Pari tuntia kuunneltiin UP Educationin tiimin (sekä USAn järjestön edustajan) vaihtari-infoa. Tuli niin paljon uutta asiaa, enkä voinut edes kuvitella että pitäs niin paljon kaikkee hoitaa vielä ennen matkaa; Rokotukset, viisumi, kaiken maailman todistukset ja reseptit ym. Aloin miettiä, et mitä ihmettä otan sinne mukaan.. ns. "pakolliset" tavarat vie jo suurimman osan mun matkalaukusta; adapteri, lääkkeet, tuliaiset, muutama vaatekerta, läppäri jne. Toinen juttu joka on vieläkin hiukan epäselvä on se että jenkeissähän ei ole samanlaisia puhelin liittymiä kuin täällä Suomessa. Eli siis mitä oon ymmärtänyt niin liittymää ei voi ostaa erikseen, vaan sun on tehtävä kytky ja hankittava uusi puhelin siinä samassa. Toki siel on mahdollisuus hankkia prepaid, mutta sitä pitää sitte latailla eikä oo muutenkaan yhtä kätevä kuin kunnon liittymä. No mutta infotilaisuuden ja lounaan jälkeen tavattiin vanhoja vaihto-oppilaita joiden avulla hieman murrettiin jäätä ja tutustuttiin toisiimme. Vihdoin tutustuin muihinkin Michiganiin lähtijöihin. JES! Kuultiin ex-vaihtareiden vaihtovuodesta; elämästä ja perheestä USAssa. Kaikilla oli kertomansa mukaan ollut ikimuistoinen vuosi, eivätkä he tekisi mitään toisin.
Tilaisuuden jälkeen olin jo puoliksi matkalla USAan.. Aloin myös heti kotiin päästyäni juttelemaan host siskolleni. Oon niin onnekas että mun host perheessä on saman ikäinen tyttö, joka tykkää myös urheilla! En oo varmaan ikinä odottanu mitään näin paljon. Aloin tietysti hehkuttaa matkakuumettani ystäville, jotka sitten surullisina totesivat, että ikävöivät mua nyt jo. Then it hit me.. again! Kaikki kaverit ja perhe jää tänne. Ihan hirveetä ajatella ettei nää monii läheisiä kavereita syyskuun jälkeen ainakaan kymmeneen kuukauteen. Onneks on keksitty skypet sun muut.. Eiköhän me selvitä!
...ja niinkun varmaan huomasittekin, niin muutin blogini nyt kokonaan vaihtariblogiksi, eli kirjottelen tänne vaan mun odotuksista vaihtoa kohtaan sekä sitte siellä ollessani kerron kokemuksista ja tapahtumista. Tä on lähinnä tarkotettu mun kavereille, perheelle sekä sukulaisille, mut jos joku muu on kiinnostunut lukemaan ni siitä vaan!
