HARRASTUKSET

Multa on nyt kyselty paljon rugbysta sekä cheerleadingista, joten päätin nyt tehä niistä oman postauksen.

CHEER
Oon siis tällä hetkellä koulun sideline cheer joukkueessa. Elikkä kannustetaan jenkkifutispeleissä siellä kentän laidalla. Meillä on koreografioita/hyppyjä/taputuksia joihin jokaseen on omat huudot. Stuntteja ei sideline cheeleadingissa tehdä. Eri juttu on sitten tuo ehkäpä noin kuukauden päästä alkava competitive cheer (siitä lisää myöhemmin). Päätin liittyä joukkueeseen siksi, että saisin ylläpidettyä sosiaalista elämääni, tutustuisin ihmisiin, näkisin jenkkifutista, kokisin yhden amerikan suosituimmista urheilulajeista, saisin söpö asun jne.. lista on pitkä. Suomessa en olisi ikinä edes yrittänyt päästä cheer joukkueeseen.


Joukkueeseen pääsin ilman tryout:teja eli ns "karsintoja". Meidän koulussa painotetaan enemmän futikseen (rehtorin takia), joten halukkaiden määrä ei ollut päätähuimaava. Tällä hetkellä meidän cheer joukkueessa on vain 10 tyttöä, mutta kun siirrytään kilpailemaan, niin määrä todennäköisesti moninkertaistuu. Monissa suuremmissa kouluissa (sekä meidän koulussa yleensä) on siis noi karsinnat, joissa katotaan, että osaat ihan perus juttuja, tai vaikka et osaisikaan niin tärkeintä on, että asenne on kohdallaan ja hymy korvissa.
Muut tytöt meidän joukkueessa olivat jo vanhoja tekijöitä, elikkä osasivat kaikki huudot jo ennestään. Onneks oon suht nopee oppimaan, ni nyt kannustukset sujuu munkin osalta kohtalaisesti. Treenejä on vain kaks kertaa viikossa, koulun jälkeen, tunnin ajan, sillä meidän tän hetkinen valmentaja on nuori äiti, joten hän kuluttaa mielummin aikansa lapseensa sekä töihin, mikä täysin ymmärrettävää sillä hän tienaa valmentajana vaivaiset $200/vuosi. Ensi vuonna joukkue saa kuitenkin uuden valmentajan, joten sitten tytöt pääsee panostamaan oikein kunnolla.

Pian sideline kausi loppuu, ja aletaan treenaamaan copetitive cheerleadingia. Luavassa on stuntteja, huutoja, ja eri näkösiä temppuja. Karsinnat on marraskuun puolessa välissä, ja karsintoihin mennessä pitäs opetella muutama koreografia sekä kärrynpyörät, varvaskosketukset sun muut (huono suomennos, cheer sanasto ei oo hallussa suomeksi). Rakastan stuntteja, ne vaan jotenkin on niin jännittäviä. Varsinkin kun mun paikka on backspot. Elikkä ihan siellä alimmaisena olen. Kuvitelkaa mun eka stuntti kokemus.. Tyttö heitetään ilmaan ja jos en saa napattuja hän kainaloiden alta kiinni, lentää hän suoraan niska edellä asfalttiin.. Stunteissa tarvitaan tosiaan paljon rohkeutta ja luottamusta.

RUGBY
Alotin tän jännän harrastuksen alle kuukausi sitten, kun jenkkifutis valmentaja pyysi mua pelaamaan joukkueeseensa. Tä joukkue on siis College joukkue, elikkä tytöt on mua vuoden-neljä vanhemipia. Mut otettiin tosi hyvin vastaan, tytöt on mukavia, ja peli on hauska.

Rugby on siis vähän niinkuin jenkkifutista, mutta ilman suojia heh. Suuri soikea pallo on siis tarkotus saada kuljetettua vastustajan maaliviivan yli. Eteenpäin ei palloa saa kaverille syöttää, vaan syötöt tapahtuu aina taakse päin. Taklaus on rugbyssa sallittua. Lajiin kuuluu myös jotain ihme muodostelmia joista oon viellä ihan pihalla. Varusteet on nappikset ja hammassuojat. Viime treeneissä mua ja kaveriani, Emmaa, koitettiin opettaa taklaamaan.. Voin kyllä kertoa, että en tiiä onko ihan mun juttu, mutta pakko se on osata jos haluaa hengissä selvitä. Satutin mun käteni kun onnistuin jotenkin aina jättämään ranteen taklaamani tytön alle. Sillä ranteella ei kirjoitettu sitten muutamaan päivään.

Paljon en osaa vielä tästä lajista kertoa, sillä en itsekkään ole ihan täysin kärryillä asioista, mutta voin sanoa että hauskaa se on ja mustelmia tulee. En ollut ikinä ennen nähnytkään rugbyä, mutta valmentaja sanoi että naisten rugbyjoukkue on tosi hyvä suomessa ja se paranee koko ajan. Pitää siis varmaan koitaa Turusta metsästää mun ikästen joukkue haha.

Tä postaus ei nyt ollut kovin kattava, elikkä jos teil on viellää jotain kysyttävää näistä harrastuksista niin laittakaa ihmeessä kommenttia niin vastaan heti kun kerkeän.

SEKALAISTA

Jenkkifutista, leffailtoja, treenejä, kurpitsojen kaiverrusta, pelejä, juhlia sekä paketteja Suomesta.

Taas on tullu niin paljon touhuttua, että en jaksa kaikkea tänne kirjottaa. Pitäs varmaan kirjotella lyhkäsempiä postauksia useammin niin ei kasaannu kaikki jutut yhteen kirjotukseen.. Mutta tä postaus on nyt täynnä sekalaisia juttuja ja kuvia. Ens kerralla lupaan kirjottaa vähän näistä mun jenkkiharrastuksista, jonka jälkeen vastailen teidän kysymyksiin (kommentteihin saa taas laittaa lisää kysymyksiä, niin kysymyspostauksesta tulee kattava).

 

Lauantaina kaikki CASE:n (mun vastaanottava järjestö) vaihtarit tuli meille halloween juhliin. Kukaan ei ollut aiemmin kaivertanut kurpitsoje (en tiedä kuinka se sanotaan suomeksi) joten se oli mielenkiintoista. Suosittelen leikkaamaan kynnet ennen kuin tunget kätesi sinne kurpitsan sisälle repiäkses niitä sisuksia pois, ei oo nimittäin kovin mukavaa kun kaiken maailman rämmäleet ja kurpitsan siemenet jää sun kynsien alle.
Olin ainoo vaihtarityttö, koska meidän koulun kaks muuta vaihtarityttöä on eri järjestön kautta täällä. Luvassa oli myös pitsan tekoja ja perinteisiä amerikkalaisia halloween herkkuja. Ruuan jälkeen oli tarkotus mennä eräänlaiseen kummitustaloon, mutta minä ja saksalainen vaihtari päätettiin olla menemättä. Suuntasin mielummin kaverin bonfire:en/leffailtaan (koska haluan olla sosiaalinen), jonne oli kutsuttu paljon paljon ihmisä. Päädyttiin kattomaan the Conjuring kauhuleffa.. Ukrainalainen poika, joka kehuskelee sillä kuinka kova poika on kotimaassaan, tarrautui muhun kiinni koko leffan ajaksi, huppu oli päässä ja silmät kiinni.. jaahas.

Vaihtareiden kurpitsat

Muroja, vaatokarkkeja ja sokeria..

Omenasiideriä

Suomesta saapuvat paketit piristää niin paljon ettette tiiäkkään! Synttärilahjaksi sain äidiltä ja siskolta perus Suomi sapuskaa. Mutustan tälläkin hetkellä innoissani näkkäreitä joita sain paketista.. Tänään saapuivat postissa kauan odottamat kengät, sekä koulureppu! Huomenna postimies tuo tilaamani UGG:it jei

Tyynyliina

Eilen, sunnuntaina, olisi ollut mun eka rugby peli, mutta päätin sitten saada flunssan perjantaisesta jenkkifutispelistä. Jenkkifutista pelattiin tälläkertaa noin kolmen tunnin ajomatkan päässä, Gaylordin kaupungissa.. (juu en haluaisi asua ton nimisessä paikassa). Aseita oli noin 4, plus siihen lisäksi viellä tosi kova ja hyytävä tuuli. Kotijoukkueen kenttä ei ollut mitä parhaimmassa kunnossa, joten pojat olivat ERITTÄIN mutaisia pelin jälkeen. Laittaisin kuvan tähän mutta kun en löydä mistään ryhmäkuvaa, enkä yksittäisten henkilöiden kuvia viitti tähän lisätä.

Vietettiin tässä yksi päivä thanksgiving:iä. Ajankohta ei ollut todellakaan oikea, mutta päätettiin juhlia etukäteen sillä granma ei ole täällä oikeana juhlapäivänä. Kokattiin koko perhe yhdessä ruokaa ja laitettiin pöytä hienoksi. Voin kyllä sanoa että päivällisen jälkeen tuntui että maha saattaa revetä minä hetkenä hyvänsä.

SYNTTÄRIT

Mahtava ja tekemisentäyteinen "synttäriviikko"!

Viime lauantaina oltiin Anikan, Simin ja Simin siskon kanssa jenkkifutispelissä. Musta tuntuu, että käyn peleissä ihan älyttömän usein, monta kertaa viikossa, mutta niin se vaan täällä menee. Urheilu on suuri osa high school ja college kulttuuria, ja amerikkalaiset tykkää muutenkin seurata urheilua sohvaperunoina. Ennen peliä mentiin syömään the Rock:siin (jälleen kerran), ja saatiin masut täyteen. Peli oli tälläkertaa Ferris State Universityn peli (elikkä yliopistopeli), joten kotikatsomo oli tupaten täynnä ja fiilis oli katossa, vaikka satoikin kaatamalla lähes koko pelin ajan. Pelissä näkyi myös muita kavereita, joten päädyttiin kannustamaan isolla porukalla. 

Voitettiin peli, mikä on aina hienoa, varsinkin kun kyseessä on kotipeli.

Maanantaina oli luvassa tärkeä futispeli, districts (eli piirin peli). Ennen peliä vietin aikaa Gaben ja Katlin kanssa. Ihanaa kun ei koko viikkona tullut paljon yhtään läksyjä, vaihtelu tosiaankin virkistää! Mun host isä on siis koulun futisjoukkueen päävalmentaja, mutta koska hän ei sallistunut johonkin tärkeään valmentajien kokoukseen, väärinymmärryksen takia, hänellä ei ole lupaa valmentaa poikia näissä ns. "isoissa" peleissä. Hän ei saa myöskään olla katsomassa pelejä. Mukavaa varmaan istua autossa aidan takana, kentän päädyssä, katsomassa oman joukkueen tärkeää peliä. Noh sellasta sattuu.

Keskiviikkona tämä tyttö täytti 17 vuotta. Anika päätti viedä mut salille synttäreiden kunniaksi, mikä oli mulle ihan mahtava yllätys sillä Suomessa salillakäynnistä tuli mulle tänä vuonna rutiini, mutta täällä en ole päässyt lähellekkään saleja. Vedin Anikalle kunnon rääkkitreenin ja olin yllättynyt kun tyttö pyysi, että tehtäisiin tämä joku kerta uudestaan! Salil jälkeen mentiin syömään. Oli ihana viettää aikaa vaan kahdestaan ja jutella asioista. Meidän oli myös tarkotus osallistua Cancer walk:iin, mutta se peruttiin huonon sään vuoksi, joten päädyttiin sitten Domestic violence (eli perheväkivalta) -luennolle. Se oli mun mielestä tosi mielenkiintosta.

Kun kerroin päivästäni myöhemmin host isälle, hän totesi, ettei ole ikinä kuullun kenenkään olleen perheväkivaltaluennolla syntymäpäivänään.. haha

Torstaina vietettiin sitten synttäreitä ihan vaan perheen kesken. Oli ihan mahtavaa kun lähes koko perhe teki ruokaa yhdessä. Päivälliseksi oli siis kanaa, perunamuussia, isoäidin tekemää maissia sekä monen näköisiä salaatteja ja kasviksia (ihan mua varten). Jälkiruuaksi oli juustokakkua! Host vanhemmat olivat hakeneet kakun Chicagosta asti, cheesecake factory:sta. Voin sanoa, että amerikkalainen juustokakku on haaste.. En osannut odottaa lahjoja, mutta niitä kuitenkin sain. Perhe hankki mulle uuden puman salikassin sekä treenishotrsit. Ihan mahtavaa miten perhe on huomioinut kun olen kaupassa kattellut noita juttuja, ja tokaissut että tarvitsen uuden kassin, tai että olisipa mulla kunnon urheilushotsit cheer- ja rugbytreeneihin. Sain myös jumbopussin skittlessejä, mun lemppareita nam!Olisin niin halunnut ottaa ruokapöydästä kuvan sillä kaikki oli aivan upeasti katettu, mutta en kehdannut alkaa ruuasta räpsimään kuvia.

 Meillä oli tämän viikon perjantai vapaa opettajien kokouksen takia. Joten lähdettiin siskon kanssa torstai-iltana synttärijuhlien jälkeen Maddien luo yökylään. Mikayla oli myös siellä. Oli hauskaa pitää tyttöjen ilta ja katsoa leffaa. Perjantai aamuna, tyttöjen piti lähteä college tunneille, joten jäätiin Hannan kanssa nukkumaan. Myöhemmin meidät herätettiin kun Josh (ja joku jonka nimeä en muista) tulivat herättämään. Pojat kokkasivat meille aamupalaksi amerikkalaisia pannukakkuja. Kun oltiin kaikki kunnolla herätty, alettiin askartelemaan kannustuskylttejä tulevaan futispeliin. 

Illalla oli futispelin vuoro. Ennen sitä piipahdettiin pikaisesti jonkun yksi vuotiaan sukulaisen synttäreillä. Olen kyllä täysin pihalla näistä sukulais suhteista enkä oikein ymmärrä että kuka on kuka ja ketkä ovat sukua. Eiköhän sekin vielä tämän vuoden aikana selviä. 

Eilinen peli ratkaisi siis piirin voittajan, ja yllätys yllätys, meidän pojat toivat voiton kotiin. Peli oli kyllä täysin sähläystä meidän osalta, taisi poikia jännittää. Pelin ensimmäinen maali oli oma maali, musertavaa eikö.. Maalipaikkoja missattiin enemmän kuin liikaa.. Mutta peli ratkesi toisella lisäajalla meidän eduksi 3-2.

seniorit sekä vaihtaripojat 

Espanjalainen vaihtari Cristina

SPORTS

Taitaa olla aika päivitellä vähän kuulumisia, koska mulle satelee viestejä, että onko kaikki kunnossa kun et oo blogiakaan päivitelly. Mulla on tosissaan kokoajan niin kova kiire joka paikkaan, eikä sitä oikee ehi ees konetta avaamaan.

Mut ihan hyvin mulla menee täällä. Välillä vähän ottaa päähän kun pitää elää host perheen ehdoilla, tietenkin ymmärrän sen ja oon siihen sitoutunut siinä vaiheessa kun allekkinjoitin vaihtaripapereita, mutta tällaselle city tytölle joka on elänyt viimeisen vuoden yksin, joka on tottunut hoitamaan asiansa silloin kun huvittaa, joka on tehnyt lähes mitä ikinä on halunnut, ja joka haluaisi edes joskus viettää omaa aikaa ja keskittyä itelleen tärkeisiin juttuihin, tä on kova paikka. Elämä "maalla" (15min isosta kaupungista), kokoajan tuntematon perhe (joka ei edes tunnu perheeltä) ympärillä, koko ajan uusia sääntöjä, sekä rajoituksia joita ei ole tottunut kohtaamaan. 

Kavereiden seurassa tuntuu kuin olisin kotona. En vielä tän kuukauden jälkeen osaa olla täysin oma itseni kielimuurin takia. Ei sillä ettenkö kieltä osaisi, mutta nä on tosi erillaisia kuin suomalaiset. Pitää aina hetki miettiä mitä voin sanoa ja mitkä asiat mun kannattaa pitää vaan omassa päässä. 
Joku saattaa yhtäkkiä kysästä, että onko kaikki kunnossa jos en hetkeen hymyile. Siihen totean vaan että olen suomalainen ja täräytän kunnon hymyn naamalle loppupäiväksi. 
Totuttelemista vaatii myös tuo "I love you" ja alituinen kehuminen. Osaan jo kehaista tosta vaan jonkun hiuksia, silmiä, vaatteita, tai vaikkapa lounasta. Mutta silti en päihitä näitä kehumiskilpailussa.

Viime perjantaina oli mun ensimmäinen cheer peli. Ei jännittänyt, mutta oli kyllä iloinen yllätys, että ilma oli synkkä ja sateinen joten yleisö ei ollut ääriään myöten täynnä, sen verran on cheer kannustukset vielä hakusessa, että en niitä mielellään esittele. Pelistä poistuttiin mukana tappio, aivotärähdyspotilas, muutama mustelma ja turvonnur raaja..

Viikonloppuna siskolla oli futisturnaus. Meidän koulussa tyttöjen futiskausi on vasta keväällä, joten sisko harrastaa tällä hetkellä futista Cadillac-nimiessä kaupungissa, noin tunnin päässä Big Rapid:sistä. Turnaus oli täysin eri suunnassa, parin tunnin ajomatkan päässä, Kalamazoo:ssa. Turnaus oli kolmepäiväinen ja sinne osallistui monta kymmentä joukkuetta (en osaa sanoo tarkkaan). 
Mulla oli tarvetta pienelle shoppailureissulle, joten ekan pelin jälkeen lähdettiin momin kanssa ostoskeskukseen. Varoitus kaikille pitkille tytöille joilla on suunnitelmissa vaihtarivuosi: ottakaa paljon housuja mukaan Suomesta! Minä tyhmänä otin baan muutamat farkut tänne, koska kuvittelin, että ostan täältä sitten merkkifarkkuja halvemmalla, mut EHEI! Tääl useimmat farkut luokitellaan pituuden mukaan (tietenkin myös koon), pituudet ovan yllättäen short, regular ja long. Juu mutta noita pitkiä farkkuja ei missään kaupoissa myydä, koska nä ihmiset on täällä erittäin lyhyitä (mun silmin katsoen). Ja toinen juttu on, että pillifarkkujen etsiminen on lähes mahdotonta. Nä kun käyttää suurimmaks osaks levee lahkeisii. Mukaan tarttui kuitenkin mustat pillifarkut (American eagles), jotka on hiukan liian lyhkäset, mutta minkäs teet. Hollisteriltakin ostin yhdet revityt farkut, mutta niitä ei voi sitten koulussa käyttää. Tuli ostettua muutamia muitakin juttuja, kuten esim huppari, shortsit ja vyö.
Siskon joukkue voitti loppujen lopuksi oman sarjansa.
Yks asia mua jäi vaivaamaan siskon peleistä. Kun istuttiin momin ja dadin kanssa kentän laidalla katsomassa peliä ni dad tokaisi, että Hanna (sisko) ei ole parhaimmassa kunnossa, eikä tosiaankaan pelaa hyvin. Siihen mom sitten "sanoin, että sen pitäisi alkaa lenkkeillä". Tuli vaan taas kerran sellanen olo et mitäköhän noi sitten musta ajattelee, koska mun mielest sisko on ihan hyvässä kunnossa. Muutenkin oon huomannu, että host perhe on tosi tuomitseva, koska automatkoilla kuuntelen kun perhe juoruaa,. Perhe myös valitsee tarkasti kenen kanssa saan liikkua, perustuen esim seksuaaliseen suuntautumiseen tai uskontoon.

Kun oltiin tulossa jenkkifutispelistä perjantaina, niin coach kysäisi multa, että onko mun koskaa tehnyt mieli taklata toinen tyttö. Mietin hetken, että mitäkohän toi nyt mahtaa tolla tarkoittaa, eihän jenkkifutis ole tytöille. Mutta pian selvisi, että coach tarvitsee muutamia tyttöjä collegen rugby joukkueeseen. Juteltiin aiheesta hetki ja selitin, etten tiedä mitään (siis yhtään mitään) kyseisestä lajista, mutta lupauduin kuitenkin seuraaviin harjoituksiin. 

Keskiviikkona oli sitten mun ihkaensimmäiset rugby treenit. Kuvittelin, että mulle selitetään ensin pelin idea, taikka edes jotain sääntöjä, mutta ehei, mut laitettiin suoraan keskelle harjoituspeliä. Voitte varmaan kuvitella, uusi laji, tuntemattomat säännöt ja tuntemattomat ihmiset.. olin ihan ulapalla. Pian pääsin kuitenkin käryille kun muutamat tytöt kuiskivat mulle sääntöjä pelin edetessä. Sain heitettyä muutaman upean syötön ja oon niistä tyytyväinen. Tykkäsin lajista todella paljon, mutta on vielä epävarmaa, että saanko sitä harrastaa. Hosta perheellä ei ole kuulema aikaa kuskata mua harkkoihin, eivätkä he muutenkaan lajista tykkää.

Tällä viikolla on ollut muutama iso koe, mutta läksyä ei ole paljon ehtinyt kertymään, joten tä ilta on mennyt ilman stressiä. Oon vaan kattellut nappiksia netistä, vaikeeta valita rugby/soccer kengät. Mitkäs näyttäis hyvältä?

Tässä oli taas pikaiset kuulumiset. Postausideoita saa mulle ehdotella jos tykkää.

PIKAPOSTAUS

En tiiä mikä mättää, mut ihmiset ei tajuu että oon vaihtari, ennen kuin kerron sen niille. Ja jos ne tietää et oon vaihtari ni kysyy että "millasta sielä saksassa on?" tai käskee sanoa jotain norjaksi. Ei, en ole Norjasta, enkä myöskään Saksasta. Mua sanotaan usein myös Ninaksi, sillä meidän koulissa on saksalainen Nina ja Espanjalainen Cristina (sano Nina).. Ei en ole Nina.  Viime perjantaina psykan tunnilla mun vieressä istuva ukrainalainen poika tajusi ekaa kertaa, että oon kans vahtari (eihän olla istuttu vierekkäin kuin yli kolme viikkoa). Sen jälkeen se ei oo jättänyt mua rauhaan vaan haluaa oppia kaiken mahdollisen suomesta ja harjottelee ahkerasti kieltä. Käytävillä Igor huutelee mulle suomea. 

Tiistaina tehtiin ekaa kertaa stuntteja cheer treeneissä. Tytöt oli tietty tehnyt niitä aiemminkin, mut mulle se oli uus ja pelottava kokemus. Olin iha kauhuissani kun mulle sanottiin että juu nyt heitätte ton tytön ilmaan ja sitte otatte kiinni. Mut laitettiin tietty taakse (koska oon pitkä ja mukamas vahva?). Mun rooli oli sitten semmonen että jos en saa napattua tyttöä kiinni niin hän lentää suoraan pää/niska edellä maahan. Ei paineita, varsinkaan kun se oli mun ensimmäinen kerta ja kaikenlisäksi betonialustalla. Onneks sain napattua tytöt joka kerta. Seuraavan päivänä oli kyllä muutamat mustelmat käsissä, mutta se oli sen arvosta.

Ette tajuakkaan kuinka kova ikävä mulla on salia, ja treenaamista. Täällä mulla ei oo ollu yhtään aikaa käydä salilla tai lenkillä, enkä ees pientä lihaskuntotreeniä oo ehtinyt vetämään (karkkia on kyllä mässäilty senkin edestä). Mut halleluuja, viime torstaina jäätiin cheer tyttöjen kanssa koulun jälkeen kentälle treenaamaan, koska harkat peruttiin. Vedin tytöille pienen lihaskuntotreenin. Vähän vatralihaksia, pakaroita, reisiä, aerobista... voi että se teki terää. Huomaa kyllä ettei monikaan jenkki (en halua yleistää) pahemmin kuntoile. Tytöt oli ainakin ihan kuolleita treenin jälkeen. Ja ihmettelivät miten jaksoin suomessa käydä monta kertaa viikossa salilla. 

Onnistuin samana päivänä jotenkin kadottamaan mun lemppari housut. Kai ne jäi sinne vessaan jossa vaihdoin treenivaatteet päälle. Harmittaa ku niitä ei löydy mistään.

Viikonloppu meni taas niinkuin aiemmatkin. Perjantaina hölläilin kotona siskon kanssa ja lauantaina menin taas kokkobileisiin. Sunnuntaina mun aluevalvoja tuli moikkaamaan mua. Tai no pääasiassa se vaan kurkkasi mun huoneeseen ja tarkisti että mun kylppärissä toimii kaikki oleellinen (vessa, hanat, suihku). Sitten se juorusi muista vaihtareista ja kerto millasissa oloissa ne asustelee. Niitten kauhutarinoittan jälkeen oon kyl tosi tyytyväine mun host perheeseen ja tähän taloon. Ei sillä ettenkö aiemminkin ollut.

Tänään kävin ostamassa hiusväriä. Mun vetyperoksidiblondin aikakausi taitaa olla lopuillaan koska mun hiukset ei kasva yhtään niitten blondausaineitten happojen takia, päin vastoin, hiukset putoilee sitä vauhtia, että pian oon kalju. Päätin koittaa tota suht uutta olia hiusväriä, sen pitäs olla hitusen terveellisempää hiuksille, koska siin on 60% "luonnolisia" öljyjä. Toivon vaan, ettei lopputulos oo ihan täys keltanen..