SOCCER

Ompa mukavaa olla kovassa flunssassa tällee vaihtovuoden ekoina päivinä. Vilustuin ilmeisesti lentokoneessa vaiks oli takki ja viltti ja kaikki mahdolliset. No sellasta sattuu. Haluisin vaan höpöttää vähän enemmän host perheeni kanssa, mut en saa edes kokonaista lausetta suusta ulos kun ääni jo lähtee. 

Eilen nukuttiin siskon kanssa taas pitkään ja vietettiin aamupäivä chillaillen ja katsellen telkkaria. Oli tarkotus, että siskon kaverit olis tullu yöks ni oisin tutustunu ihmisiin, mutta kaikille tuli jotain muuta menoa. Päätettiin sitten lähteä Houghton Lake:en katsomaan poikien futispeliä. Meidän koulun maskotti on siis cougars eli puumat ja vastakkainen joukkue oli sitten bobcats eli ilmeisesti ilvekset. Matkustettiin tyypillisellä keltasella koulubussilla. Oli kyllä epämiellyttävä kokemus, koska bussissa ei ollut ilmastointia ja ulkona oli pilvetön taivas ja +32 astetta. Matka kesti noin 2 ja puol tuntia. Oltiin host siskoni kanssa siis ainoat tytöt bussissa, ja sekin oli etuoikeutettua vaan koska host isäni on koulun futisjoukkueen päävalmentaja. 

Pelissä oli kyllä hiukan eri tunnelma kuin suomessa. Ensin kuunneltiin USA:n kansallislaulu. Tuntui omituiselta nousta seisomaan ja katsoa kun USA:n lippu liehui salossa. No tähän on nyt mun paikka seuraavat kymmenen kuukautta ja saan varmasti kuulla ton laulun vielä monta kertaa. Tän jälkeen jokainen pelaaja kuulutettiin yksi kerrallaan kentälle jossa he kättelivät vastustajien valmentajaa. Huomasin kans, että nä täällä ottaa ton jalkapallon erittäin tosissaan! En tiiä uskallanko sittenkää alottaa futista keväällä tyttöjen joukkueessa koska ne vanhempien karjumiset ja huutamiset ku missattiin yksi maalipaikka. Tuomarikin sai jonkin verran huutoja muka vääristä tuomioista, mutta mun mielestä se toimi ihan oikein koko ajan. Host siskokin päivitti pelin aikana facebookkiin "These soccer parents that think they know soccer...". Nauratti kyllä tosi paljon ku ne vanhemmat ei tosiaan ymmärtänyt jalkapalloa (se kannustushan on tärkeintä, eikö niin?) ja mä ja sisko jouduttiin kokoajan selittämään pelin sääntöjä. Yleisö tosiaan eläytyy siihen peliin. Mun edessä oleva mieskin alko vaan hakkaamaan mun polvea kun ei saatukkaan maalia..
Katse kohti yleisöä.. Hmm mitäs siitä nyt sitten voi sanoa. Moni oli ottanut sellasen ihmellisen kannettavan selkänojan mukaan. On se nyt kumma jos ei jaksa yhtä peliä istua nojaamatta mihinkään. Kaikilla oli jotain ruokaa ja juomaa kädessä ja monilla oli myös sellasia "lehmänkelloja" joita ne sitten kilisteli ja kolisteli pitkin peliä. Sattui muuten korviin aika pahasti Haha. Olin ihan monttu auki kun katsoin sitä meininkiä siellä yleisössä. 
Voitettiin lopulta bobcatsit 4-2, ja bussimatka McDonaldsin kautta takasin Big Rapidsiin sujui iloisissa tunnelmissa. En haluis valittaa, mutta se hien haju bussissa oli järkyttävä. Pidettiin siskon kanssa nenistä kiinni koko loppumatkan.

Tänään herättiin aikasin aamulla viemään grandma lääkärille. Sillävälin kun odoteltiin lääkäriltä pääsyä, mentiin siskon kanssa metsästämään mulle paitoja koulua varten. Meillä on siis "koulupuvut" tai ehkä tarkemmin; muutamia säädöksiä pukeutumiseen. Yläosan pitää siis olla minimissään T-paita jossa on koulun nimi, logo, puuma tai muuta vastaavaa. Käytiin ostamassa yksi valmiiksi teetetty paita ja tilattiin mulle myös viisi custom paitaa sen lisäksi. Saa nähä millasia niistä sitten tulee. 

Kun grandma oli valmis, käytiin hakemassa hänelle tusina donitseja pakkaseen vieraita varten. Samalla napattiin siskon kanssa aamupaladonitsit mukaan. Kahvilasta jatkettiin matkaa Walmart:iin etsimään mulle hieman koulutarvikkeita ja adapteria. Täällä nää koulujutut (niinkuin kaikki muukin) tulee niin paljon halvemmaksi kuin suomessa. Täällä mun pitkän matikan laskin olis maksanut vaan n. 65e ja itse maksoin siitä sen 200e.. 

Tällä hetkellä kökötän yksin himassa, koska siskolla on koulua, veli on ilmeisesti kavereidensa kanssa ja vanhemmat töissä. Harmittaa kun en esim. voi lähteä lenkille tai muuta ilman host perheen lupaa. Tä sisällä olo väsyttään (varsinkin kun kattoo tosta ikkunasta ulos tonne auringonpaisteeseen). Oon nyt räpsinyt talosta muutaman kuvan, mutta pitää vielä kysästä host vanhemmilta lupaa niiden julkasuun. Host isäni teki muuten mule eilen selväksi mitä mieltä on mun kaikista shortseista, joten vanhempia kunnioittaen, tääkin päivä on mennyt farkuissa hikoillen.

MATKA

Täällä ollaan! Tai ollaan oltu itseasiassa jo 24h :)

Mun lento oli siis Helsinki-Chicago-Grand Rapids, ja selvisin koneisiin ajoissa vaikka vähän pelkäsinki etukäteen. Aluksi ajatus yksin lentämisestä ja lentokentällä seikkailusta oli pelottava, mutta hyvinhän se meni. Eka lento kesti sen 9h 40min. Ennen koneeseen astumista totesin, että täst tulee pitkä ja puuduttava lento, mut ei se oikeesti siel koneessa tuntunu enää pitkältä ajalta. Matka meni nukkuessa, syödessä ja leffoja kattellessa. Sain tuol lentokoneessa parasta pitsaa mitä oon ikinä syöny! Ei olis uskonut hah.

Chicagon lentokenttä oli ihan valtavan kokonen, tai siltä se ainakin tuntu kun oli kamala kiire seuraavalle lennolle. Ajanpuutetta ei yhtään auttanu ne turvatarkastukset, jotka tehään siis jokaselle USA:an saapuvalle. Ne jonot oli jotain ihan käsittämätöntä. Selvisin kuitenkin vaan tunnin jonottamisella. Kiiruhdin terminaalin toiseen päähän useiden haastattelujen ja tarkastusten saattamana. Lento Grand Rapidsiin lähti täysin eri terminaalista, joten mun piti mennä sellaseen junaan/metroon joka sitte kuljetti ihmisiä terminaalista toiseen. Voin sanoo et siel vaunussa oli tukehtumist vaara, koska se ahdettiin täyteen ihmisiä..
Grand Rapidsin lennon porttia vaihdettiin jotain neljä kertaa muiden koneiden myöhästymisten takia, joten kipittelin sielä kentällä kuin päätön kana. Tuskin olisin saanut boarding passiani ilman apua, mutta ehdin koneeseen (joka oli muuten pienin ja likaisin lentokone jossa olen ikinä matkustanut) ja nyt sitten ollaan täällä!


Host äitini ja siskoni olivat vastassa kentällä pieni kyltti kädessä. Suunnattiin heti ensimmäisenä Wandy's:iin syömään sillä nälkä ja jano oli kova. Ajomatka Big Rapidsiin kesti noin tunnin verran I guess? Se oli kyllä elämäni pisin tunti. Yritin vaan pysyä hereillä ja jutella niitä näitä host perheeni kanssa. Kotona vastassa oli kaksi maailman pirteintä koiraa, joten siinä piristyi sitten itekkin jonkin verran. Tapasin myöhemmin illalla host isäni ja sain myös purettua matkalaukkuni, minkä jälkeen kaaduin suoraan sänkyyn. Yöunet jäivätkin sitten vähäisiksi, sillä kahden tunnin tuhisemisen jälkeen heräsin kovaan ukkoseen ja salamointiin. En ole ikinä kuullut noin kovaa ukkosta ja vaikka sälekaihtimet olivat kiinni, näkyivat salaman valot erittäin kirkkaasti tänne mun huoneeseen. Toinen valituksen aihe on se että sänky ei ole mun oma. Pidän enemmän pehmeistä sängyistä ja tyynyistä. Mutta ainakaan ei tule selkäkipuja tässä uudessa sängyssä heh. Kaikkeen on totuttava. 

Tässä mun huoneen nukkumatila. Teen varmaankin tästä talosta ja mun huoneesta sitte myöhemmin jonkun kivan postauksen :)

Tässä mun koulu

Aamulla kun sain itseni raahattua ylös sängystä ja alakertaan, huomasin, että oon kahestaan kotona host siskoni kanssa. Syötiin siinä aamupalaa (ei ollut mitään donitseja tai sokerihuurrettuja muroja niinkuin mua oltiin peloteltu, vaan ihan kunnon moniviljamuroja!!), minkä jälkeen sisko lähti tunniksi kouluu ja heitti mut samalla nettikahvilaan. Siellä sitten skypetin siskoni ja kavereideni kanssa ja kerroin olevani ehjänä perillä ja kaiken olevan hyvin. Koulun jälkeen sisko nappasi mut kyytiin ja käytiin Walmartissa ostamassa mulle jotain hiuslakkaa, kuivashampoota ym. Käytiin myös mun tulevalla koululla kattomassa vähän paikkoja.

Illalla mun koululla oli sellanen ilmottautumisjuttu jossa freshmanit tekivät ilmeisesti lukujärjestyksiä sun muita juttuja ennen ens viikolla alkavaa koulua. Mullekkin saatiin sitten tehtyä lukujärjestys ja ihan kivahan siitä tuli. Osallistun weight lifting kurssille haha, toivottavasti en oo ainoa tyttö sielä. Tapasin myös muutaman muun vaihtarin yksi mm. Norjasta ja toinen Saksasta.

Kurssisuunnitelma

Host perheeni piti tuliaisista, ja ihme kyllä äiti piti salmiakista!

Osa mun tuomista tuliaisista

Nyt on sellanen ongelma että en saa tätä mun tietokoneen laturia tungettua tohon adapteriin ja akku lähes lopussa, joten tä postaus jää nyt tähän. Enkä pysty kirjottelemaan ennen kun löydän jostain uuden adapterin tai kunnes joku lähettää mulle jatkojohdon suomesta!

PACKING

Aika tääl suomessa lähestyy loppuaan; monelle kaverille on sanottu heipat itku silmässä, laukut on viimeistävaille pakattu, tuliaiset on ostettu ja lähtö lähenee.

Eilen olin siis Blockfesteillä, ja voin sanoo että oli aivan mahtavat hiphop festarit. Näin vihdoin Mac Millerin. Lähes kaikki muut artistit näinkin jo aiemmin kesällä summer upissa. Odotin Milleriä eturivin tuntumassa lähes koko päivän. Mutta muutama tunti ennen esiintymistä hengittäminen vaikeutui ja ihmiset alko riitelee ja melkeen hakkaa toisiaan. En tosiaankaan ollut ainoo joka pyysi järjestysmiestä nostamaan pois yleisöstä. Oon ollu elämäni aikan nii monilla festareil eturivissä, mut tä oli sataprosenttisesti ahdistavin kokemus ikinä. Kuuluihan se Mac Miller sitten sinne vähän kauemmaksikin.
Sain Mikael Gabrielin haisevan hikipyyhkeen ja JVG:n paidan. Naurattaa vaan kun en pahemmin kuuntele kummankaan musiikkia. Yritin löytää jälkikäteen yhtä tyttöä joka itki koko Gabrielin esiintymisen ajan, olisin antanut ton pyyhkeen sille, mut eipä näkynyt tyttöä enää myöhemmin. Harmi.

Tänään kun kotiuduin Blockfesteiltä olin parintunnin yöunien jälkeen niin poikki että lösähdin suoraan sänkyyn. Pienten päikkärien jälkeen jaksoin sitte viimeistellä pakkaamisen. Laukku painaa täl hetkellä sen 22kg. Viel pitäs muutama juttu saada sinne tungettua. Laukun painorajahan on se 23kg..
Meen sillä linjalla, että koko vaatekaappia ei tarvii mukaan ottaa, sillä onhan niitä vaatteitä sielä jenkeissäkin; jopa puolta halvemmalla :) Sain kyllä hetken pomppia ton matkalaukun päällä, että sain sen vetskarin väkisin vedettyä kiinni. Älysin vaan, munhan pitää huomenna viel avata sen ja lisätä muutamat tuliaiset. 
Lähtöön on enää vajaat 17 tuntia, ja hommat on hoidettu. Nyt vaan painun pehkuihin ni jaksan aamulla nähä vielä viimeiset vilaukset kavereista.

Toivon, että pystyn samaistumaan tähän tekstiin vaihtarivuoden jälkeen

FAREWELL PARTY

Eilen pidettiin sitten mun läksiäiset meillä kunnon tyttöporukalla. Harmitti vaan kun nyt tähän samaan päivään osui myös muita tapahtumia, kuten Weekend festival, joten porukka jäi pienemmäksi kuin olin suunnitellu, mut samapa tuo, tuskin meijän kämppään olis enempää mahtunukkaan. 

Halusin ees vähän jenkki fiilistä juhliin joten tilasin netistä Red Solo Cup:peja, elikkä siis niitä aitoja punaisia puolen litran bilemukeja joita näkee lähes jokasessa jenkkileffassa teinien bileissä. Noh siinä sitten oli toimituksessa jotain viivästyksiä joten mukit jäivät kuitenkin saamatta. Onneks tiimari on lähellä haha. Sinne sitten passitin siskoni noutamaan muutaman "halppis" red cupin. Kyllähän me niilläkin pärjättiin. 

Tilasin myös leipomo Bulleriinasta kakun. Pitihän mun nyt kunnon läksiäiskakku saada! Tää leipomo oli viimehetken valinta, sillä kaikkien muiden leipomoiden varauslista oli täynnä taikka he olivat kesälomalla. En ollut ikinä kuullutkaan tällasesta leipomosta ja kakkukuvat joita olin nähnyt eivät olleet mieleeni, joten odotukseni eivät olleet korkeella. Mutta hyvähän siitä tuli! Toivomuksena oli tosiaan tulevan osavaltioni, Michiganin, logo kakun päällä.

Päätin itekkin olla MasterChef ja tein elämäni ensimmäisen tonnikalapiirakan. No sehän oli syöty hetkessä. En siis olekkaan nii huono kokki kun oon ajatellut! Baileys-juustokakkukin tuli tehtyä mutta taisin lirauttaa liian vähän baileysiä joukkoon, sillä maistui aika mauttomalta. Sen huomaa siitäkin että kakku on nyt pakastimessa odottamassa tapeeksi hyväuskoista uhria joka sitä uskaltaisi maistaa..

Ruokaa oli ainakin riittävästi! Kaverit toi juotavaa, mokkapaloja, cake popseja, sipsejä, karkkeja jne.. Oli ainakin loppuillasta paksu olo. Totuttelen jo kato siihen ruokamäärään mitä jenkeissä nenän eteen tuodaan. haha. 

Unohdin siinä kiireen keskellä kuivien napsimisen kokonaan! Ei nyt siis jää tä kuvien määrä ja laatu vähäiseks (jälleen kerran).

Sain eräältä ihanalta blondilta kortin, jossa ollaan kuulema me kaksi; kaverini pitää musta kiinni vaikka mitä tapahtuisi, eikä päästä mua menee. Loppuilta menikin sitten ihan pillitykseks, kun totesin että lähtöön on enää tosiaan se kahdeksan päivää.. Huhhuh, vielä on onneksi muutama päivä aikaa nähdä kavereita.

Host sisko päivitti tänään faceen kuvia uudesta huoneestaan ja saan nyt ilmeisesti hänen vanhan huoneensa. En malta odotta että nään talon jossa tulen asumaan seuraavat 10 kuukautta. Kuvia olen kyllä jo jonkin verran nähnyt, mutta eihän sitä kuvista samallai hahmota.
Apua apua. En vielläkään käsitä että viikon päästä istun lentokoneessa matkalla usaan. hui! Nyt on matkalaukku suurinpiirtein pakattu ja tuliaiset ostettu. Tuliaispostausta en kuitenkaan vielä voi tehdä sillä olen huomannut että host perheeni "lukee" blogiani. Voin kuvitella kuinka he kääntävät tätä tekstiä parhaillaan google kääntäjällä. haha.

SUMMER LOVIN'

Päätin kirjotella vähän mun kesästä nyt kun koulutki on muutaman päivän päästä osalla alkamassa. Voin sanoo, että mulla on hullu kesä takana. Oon ottanu kaiken ilon irti näist viimesistä viikoista ennen lähtöö USA:an. Onneks tä kesä ei oo ollu samanlainen ku edellinen; Aurinkoo on ollu enemmän ku tarpeeks. Mut täs mun kesän suurimmat tapahtumat tiivistettynä..

Työt

Alkukesästä olin puhelinmyyjänä buusterilla niiku mul on nyt kolmena kesänä ollu tapana. Telemarkkinointi on hauskaa ja se luonnistuu multa ku saa pälätellä ihmisten kanssa. Välillä ihmiset on kyllä vähä tylyjä (en ihmettele). Mut mä en lannistu. Puhelinmyynnistä saa iha hyvin rahaa tän ikäseks. Mut hetken soittelun jälkeen päätin sitte, että työt riittää tältä kesältä, koska halusin nauttia lomasta.

Summer Up

Kesän ensimmäiset festarit on takana ja toiset edessä. Olin siis heinäkuun alussa Summer Up festareilla. Oli aivan mahtava fiilis ja sääkin suosi (pientä hetkellistä tihkua lukuunottamatta)! Summer Up oli tähän mennessä ehkä paras festaritapahtuma jossa olen itse ollut mukana. Artistit joita pääasiassa menin katsomaan, olivat: Cheek, Far east movement, Aste, Jukka poika, Stigja Elastinen. Summer Upin kruunasi (artistien lisäksi) mahtava seura!

Koulu

Noh, meninpäs sitten hätäpäissäni ilmottautumaan kesäyliopistoon. Kaksi ja puoli viikkoa lukion ykkösvuoden pitkän matikan kertausta. Hmm.. houkuttelevaa lomapuuhaa, eikö? Pakkohan se oli sitten opiskella kun olin jo sen kurssimaksun ehtiny maksaa. Voin ton kurssin jälkeen sanoa, että nyt oon taas astettava fiksumpi. Voin oikeesti suositella kesän kertauskurssei niille jotka kamppailee pitkän matikan kans. Vaikkei se nyt mitää herkkuu ookkaan, ni se auttaa varmasti!

Mökkeily

Tänä kesänä en oo paljoo ehtiny mökkeilemaan, mikä on harmi, koska mökkeily on ehkä kesän parhain juttu! Meillä on siis kaksi mökkiä, toinen Kustavissa ja toinen Naantalissa. Enemmän vietän aikaa kuitenkin Kustavissa. Oon jopa muutaman kerran rahautunu yksin bussilla mökille, koska en oo saanu kavereit mukaa. No sujuuhan se eräjormailu yksikseenki. Mökkikesän parhautta on chillaus, grillaus, veneily ja auringossa palaminen haha. En tosiaan ymmärrä ihmisii jotka jaksaa kököttää koko pitkän kesän kuumas kaupungissa. huhhuh.

Perhe

On ollu ihanasti aikaa tehä kaikkee perheen kans. Kauheeta ku ei sit kymmeneen kuukauteen nää ketää. Isän ja hänen naisystävän + muksujen kanssa on tullut vähä caravaanailtuu ja mökkeiltyy. Viime viikonloppuna käytiin porukalla särkkiksellä. Oli ihana ja samalla myös väsyttävä päivä kuumuuden takia.

Benji

Alkukesästä kuulin että Helsingissä järjestetään vuosittain Suomen korkein beji-hyppy (järjestäjänä: SkyBreakers). No tuumasta toimeen. Oon aina ollu sellanen ihminen, et jos jotain päähäni saan ni myös toteutan sen. Ei siinä mitään, rakastan adrenaliinia. Hypyt järjestettiin Kaivopuistossa. Tai itseasiassa siinä rannalla sorsien keskellä. Aivan mahtavaa että hyppy tapahtui meren päällä, sillä mun mielestä olis aika ahdistavaa hypätä 150m korkeudelta suoraan johonkin asfalttiin. Benjillä piti tosiaan olla alunperin korkeutta 150m, mutta nosturin hajoamisen takia korkeutta olikin "vain" 110m.

Benjin järjestäjät oli kaikki tosi rentoi ja neuvo jos oli jotain kysyttävää. Mut itteeni ei pelottanut taikka jännittäny yhtään (en ole jännittäjä tyyppiä, mut tuli semmone ihana kutina ja sellanen, et "lets do this shit"-fiilist! Valjaat tuntu tosi turvallisilt, mut pelkäsin et nilkat irtoo hypyn aikan, haha.

Oli ihana mahtava kokemus. Kuvitelkaa miltä tuntuu seistä nosturin korin reunalla 110metrin korkeudessa, kun vieressä oleva mies kertoo sinulla olevan 10s aikaa katsella maisemia. Tämän jälkeen mies aloittaa lähtölaskennan 3..,2..,1..

Ihan mahtavaa vaan nojautua suoraan eteenpäin. Ilman pelkoa, että osuis kovaan patjaan tai että kaveri ei otakkaan kiinni.

Suosittelen kaikille!

Vähän tuntu siltä, et mun seurana ollut kaveri jännitti sitä benjiä enemmän ku mä.. (tarveiset taralle)

Tässä oli siis mun kesän kuulumisia. Toki oon puuhaillu myös paljon vaihtarijuttuja ja hoidellut asioita. Mut täällä suomessa olis vielä edessä läksiäiset ja blockfestit. Can't wait!