HARRASTUKSET

Multa on nyt kyselty paljon rugbysta sekä cheerleadingista, joten päätin nyt tehä niistä oman postauksen.

CHEER
Oon siis tällä hetkellä koulun sideline cheer joukkueessa. Elikkä kannustetaan jenkkifutispeleissä siellä kentän laidalla. Meillä on koreografioita/hyppyjä/taputuksia joihin jokaseen on omat huudot. Stuntteja ei sideline cheeleadingissa tehdä. Eri juttu on sitten tuo ehkäpä noin kuukauden päästä alkava competitive cheer (siitä lisää myöhemmin). Päätin liittyä joukkueeseen siksi, että saisin ylläpidettyä sosiaalista elämääni, tutustuisin ihmisiin, näkisin jenkkifutista, kokisin yhden amerikan suosituimmista urheilulajeista, saisin söpö asun jne.. lista on pitkä. Suomessa en olisi ikinä edes yrittänyt päästä cheer joukkueeseen.


Joukkueeseen pääsin ilman tryout:teja eli ns "karsintoja". Meidän koulussa painotetaan enemmän futikseen (rehtorin takia), joten halukkaiden määrä ei ollut päätähuimaava. Tällä hetkellä meidän cheer joukkueessa on vain 10 tyttöä, mutta kun siirrytään kilpailemaan, niin määrä todennäköisesti moninkertaistuu. Monissa suuremmissa kouluissa (sekä meidän koulussa yleensä) on siis noi karsinnat, joissa katotaan, että osaat ihan perus juttuja, tai vaikka et osaisikaan niin tärkeintä on, että asenne on kohdallaan ja hymy korvissa.
Muut tytöt meidän joukkueessa olivat jo vanhoja tekijöitä, elikkä osasivat kaikki huudot jo ennestään. Onneks oon suht nopee oppimaan, ni nyt kannustukset sujuu munkin osalta kohtalaisesti. Treenejä on vain kaks kertaa viikossa, koulun jälkeen, tunnin ajan, sillä meidän tän hetkinen valmentaja on nuori äiti, joten hän kuluttaa mielummin aikansa lapseensa sekä töihin, mikä täysin ymmärrettävää sillä hän tienaa valmentajana vaivaiset $200/vuosi. Ensi vuonna joukkue saa kuitenkin uuden valmentajan, joten sitten tytöt pääsee panostamaan oikein kunnolla.

Pian sideline kausi loppuu, ja aletaan treenaamaan copetitive cheerleadingia. Luavassa on stuntteja, huutoja, ja eri näkösiä temppuja. Karsinnat on marraskuun puolessa välissä, ja karsintoihin mennessä pitäs opetella muutama koreografia sekä kärrynpyörät, varvaskosketukset sun muut (huono suomennos, cheer sanasto ei oo hallussa suomeksi). Rakastan stuntteja, ne vaan jotenkin on niin jännittäviä. Varsinkin kun mun paikka on backspot. Elikkä ihan siellä alimmaisena olen. Kuvitelkaa mun eka stuntti kokemus.. Tyttö heitetään ilmaan ja jos en saa napattuja hän kainaloiden alta kiinni, lentää hän suoraan niska edellä asfalttiin.. Stunteissa tarvitaan tosiaan paljon rohkeutta ja luottamusta.

RUGBY
Alotin tän jännän harrastuksen alle kuukausi sitten, kun jenkkifutis valmentaja pyysi mua pelaamaan joukkueeseensa. Tä joukkue on siis College joukkue, elikkä tytöt on mua vuoden-neljä vanhemipia. Mut otettiin tosi hyvin vastaan, tytöt on mukavia, ja peli on hauska.

Rugby on siis vähän niinkuin jenkkifutista, mutta ilman suojia heh. Suuri soikea pallo on siis tarkotus saada kuljetettua vastustajan maaliviivan yli. Eteenpäin ei palloa saa kaverille syöttää, vaan syötöt tapahtuu aina taakse päin. Taklaus on rugbyssa sallittua. Lajiin kuuluu myös jotain ihme muodostelmia joista oon viellä ihan pihalla. Varusteet on nappikset ja hammassuojat. Viime treeneissä mua ja kaveriani, Emmaa, koitettiin opettaa taklaamaan.. Voin kyllä kertoa, että en tiiä onko ihan mun juttu, mutta pakko se on osata jos haluaa hengissä selvitä. Satutin mun käteni kun onnistuin jotenkin aina jättämään ranteen taklaamani tytön alle. Sillä ranteella ei kirjoitettu sitten muutamaan päivään.

Paljon en osaa vielä tästä lajista kertoa, sillä en itsekkään ole ihan täysin kärryillä asioista, mutta voin sanoa että hauskaa se on ja mustelmia tulee. En ollut ikinä ennen nähnytkään rugbyä, mutta valmentaja sanoi että naisten rugbyjoukkue on tosi hyvä suomessa ja se paranee koko ajan. Pitää siis varmaan koitaa Turusta metsästää mun ikästen joukkue haha.

Tä postaus ei nyt ollut kovin kattava, elikkä jos teil on viellää jotain kysyttävää näistä harrastuksista niin laittakaa ihmeessä kommenttia niin vastaan heti kun kerkeän.