PIKAPOSTAUS

En tiiä mikä mättää, mut ihmiset ei tajuu että oon vaihtari, ennen kuin kerron sen niille. Ja jos ne tietää et oon vaihtari ni kysyy että "millasta sielä saksassa on?" tai käskee sanoa jotain norjaksi. Ei, en ole Norjasta, enkä myöskään Saksasta. Mua sanotaan usein myös Ninaksi, sillä meidän koulissa on saksalainen Nina ja Espanjalainen Cristina (sano Nina).. Ei en ole Nina.  Viime perjantaina psykan tunnilla mun vieressä istuva ukrainalainen poika tajusi ekaa kertaa, että oon kans vahtari (eihän olla istuttu vierekkäin kuin yli kolme viikkoa). Sen jälkeen se ei oo jättänyt mua rauhaan vaan haluaa oppia kaiken mahdollisen suomesta ja harjottelee ahkerasti kieltä. Käytävillä Igor huutelee mulle suomea. 

Tiistaina tehtiin ekaa kertaa stuntteja cheer treeneissä. Tytöt oli tietty tehnyt niitä aiemminkin, mut mulle se oli uus ja pelottava kokemus. Olin iha kauhuissani kun mulle sanottiin että juu nyt heitätte ton tytön ilmaan ja sitte otatte kiinni. Mut laitettiin tietty taakse (koska oon pitkä ja mukamas vahva?). Mun rooli oli sitten semmonen että jos en saa napattua tyttöä kiinni niin hän lentää suoraan pää/niska edellä maahan. Ei paineita, varsinkaan kun se oli mun ensimmäinen kerta ja kaikenlisäksi betonialustalla. Onneks sain napattua tytöt joka kerta. Seuraavan päivänä oli kyllä muutamat mustelmat käsissä, mutta se oli sen arvosta.

Ette tajuakkaan kuinka kova ikävä mulla on salia, ja treenaamista. Täällä mulla ei oo ollu yhtään aikaa käydä salilla tai lenkillä, enkä ees pientä lihaskuntotreeniä oo ehtinyt vetämään (karkkia on kyllä mässäilty senkin edestä). Mut halleluuja, viime torstaina jäätiin cheer tyttöjen kanssa koulun jälkeen kentälle treenaamaan, koska harkat peruttiin. Vedin tytöille pienen lihaskuntotreenin. Vähän vatralihaksia, pakaroita, reisiä, aerobista... voi että se teki terää. Huomaa kyllä ettei monikaan jenkki (en halua yleistää) pahemmin kuntoile. Tytöt oli ainakin ihan kuolleita treenin jälkeen. Ja ihmettelivät miten jaksoin suomessa käydä monta kertaa viikossa salilla. 

Onnistuin samana päivänä jotenkin kadottamaan mun lemppari housut. Kai ne jäi sinne vessaan jossa vaihdoin treenivaatteet päälle. Harmittaa ku niitä ei löydy mistään.

Viikonloppu meni taas niinkuin aiemmatkin. Perjantaina hölläilin kotona siskon kanssa ja lauantaina menin taas kokkobileisiin. Sunnuntaina mun aluevalvoja tuli moikkaamaan mua. Tai no pääasiassa se vaan kurkkasi mun huoneeseen ja tarkisti että mun kylppärissä toimii kaikki oleellinen (vessa, hanat, suihku). Sitten se juorusi muista vaihtareista ja kerto millasissa oloissa ne asustelee. Niitten kauhutarinoittan jälkeen oon kyl tosi tyytyväine mun host perheeseen ja tähän taloon. Ei sillä ettenkö aiemminkin ollut.

Tänään kävin ostamassa hiusväriä. Mun vetyperoksidiblondin aikakausi taitaa olla lopuillaan koska mun hiukset ei kasva yhtään niitten blondausaineitten happojen takia, päin vastoin, hiukset putoilee sitä vauhtia, että pian oon kalju. Päätin koittaa tota suht uutta olia hiusväriä, sen pitäs olla hitusen terveellisempää hiuksille, koska siin on 60% "luonnolisia" öljyjä. Toivon vaan, ettei lopputulos oo ihan täys keltanen..