FAREWELL PARTY

Eilen pidettiin sitten mun läksiäiset meillä kunnon tyttöporukalla. Harmitti vaan kun nyt tähän samaan päivään osui myös muita tapahtumia, kuten Weekend festival, joten porukka jäi pienemmäksi kuin olin suunnitellu, mut samapa tuo, tuskin meijän kämppään olis enempää mahtunukkaan. 

Halusin ees vähän jenkki fiilistä juhliin joten tilasin netistä Red Solo Cup:peja, elikkä siis niitä aitoja punaisia puolen litran bilemukeja joita näkee lähes jokasessa jenkkileffassa teinien bileissä. Noh siinä sitten oli toimituksessa jotain viivästyksiä joten mukit jäivät kuitenkin saamatta. Onneks tiimari on lähellä haha. Sinne sitten passitin siskoni noutamaan muutaman "halppis" red cupin. Kyllähän me niilläkin pärjättiin. 

Tilasin myös leipomo Bulleriinasta kakun. Pitihän mun nyt kunnon läksiäiskakku saada! Tää leipomo oli viimehetken valinta, sillä kaikkien muiden leipomoiden varauslista oli täynnä taikka he olivat kesälomalla. En ollut ikinä kuullutkaan tällasesta leipomosta ja kakkukuvat joita olin nähnyt eivät olleet mieleeni, joten odotukseni eivät olleet korkeella. Mutta hyvähän siitä tuli! Toivomuksena oli tosiaan tulevan osavaltioni, Michiganin, logo kakun päällä.

Päätin itekkin olla MasterChef ja tein elämäni ensimmäisen tonnikalapiirakan. No sehän oli syöty hetkessä. En siis olekkaan nii huono kokki kun oon ajatellut! Baileys-juustokakkukin tuli tehtyä mutta taisin lirauttaa liian vähän baileysiä joukkoon, sillä maistui aika mauttomalta. Sen huomaa siitäkin että kakku on nyt pakastimessa odottamassa tapeeksi hyväuskoista uhria joka sitä uskaltaisi maistaa..

Ruokaa oli ainakin riittävästi! Kaverit toi juotavaa, mokkapaloja, cake popseja, sipsejä, karkkeja jne.. Oli ainakin loppuillasta paksu olo. Totuttelen jo kato siihen ruokamäärään mitä jenkeissä nenän eteen tuodaan. haha. 

Unohdin siinä kiireen keskellä kuivien napsimisen kokonaan! Ei nyt siis jää tä kuvien määrä ja laatu vähäiseks (jälleen kerran).

Sain eräältä ihanalta blondilta kortin, jossa ollaan kuulema me kaksi; kaverini pitää musta kiinni vaikka mitä tapahtuisi, eikä päästä mua menee. Loppuilta menikin sitten ihan pillitykseks, kun totesin että lähtöön on enää tosiaan se kahdeksan päivää.. Huhhuh, vielä on onneksi muutama päivä aikaa nähdä kavereita.

Host sisko päivitti tänään faceen kuvia uudesta huoneestaan ja saan nyt ilmeisesti hänen vanhan huoneensa. En malta odotta että nään talon jossa tulen asumaan seuraavat 10 kuukautta. Kuvia olen kyllä jo jonkin verran nähnyt, mutta eihän sitä kuvista samallai hahmota.
Apua apua. En vielläkään käsitä että viikon päästä istun lentokoneessa matkalla usaan. hui! Nyt on matkalaukku suurinpiirtein pakattu ja tuliaiset ostettu. Tuliaispostausta en kuitenkaan vielä voi tehdä sillä olen huomannut että host perheeni "lukee" blogiani. Voin kuvitella kuinka he kääntävät tätä tekstiä parhaillaan google kääntäjällä. haha.