HOMECOMING

Ylärivi: Anika, Minä, Katie
Alarivi: Emma, Mike , Jerry, Megan

Nyt on ihana homecoming viikko takana. (Niille jotka eivät tiedä mistä on kyse niin suoraan wikipediasta: Homecoming is the tradition of welcoming back alumni of a school. It most commonly refers to a tradition in many universities, colleges and high schools in the United States. It usually includes activities for students and alumni, such as sports and culture events and a parade through the streets of the city or town.) 

Elikkä meillä oli tällä viikolla joka päivälle oma pukukoodi. 
Maanantai: Sports 

Cruella De Vil - Emma

Maanantaina piti siis pukeutua "urheiluhulluksi". Riitti kyllä että piti lempi joukkueen paitaa tai jotain sinne päin. Sisko lainas mulle yhden fanipaidan. Älysin sitten vasta koulussa, että mulla olis ollu kaapissa leijonien lätkäpaita, harmitti kulkea paidassa, joka kannusti Collegen korisjoukkuetta.
Tiistai: Book character
iistaina oli tarkoitus pukeutua joksikin kirjan hahmoksi. Koulusta löytyi sinä päivänä Harry Pottereita, Nasu, Cruella De Vil, Hunger games hahmoja, ja sitä rataa. Itse pysyin suosiolla ihan omana itsenäni.
Keskiviikko: Comfy 
Keskiviikkona sai pukeutua rennosti! Nä ei saa täällä pitää koulussa lökäreitä, joten kaikki siis veti lökärit jalkaan. Aamutohveleita, tyynyjä ja peittojakin oli muutamalla mukan. En tiiä, että oliks kaikki siks koko päivän väsyneitä ku oli keskiviikko, vai siks et asut oli nii comfortable. 
Torstai: Black (seniors neon)
Torstaina kaikki muut paitsi seniorit (eli minä!) pukeutui mustaan. Seniorit ei kertonut kellekkään, että aikovat pukeutua neon väreihin, joten se oli hauska yllätys.
Perjantai: School spirit
Perjantaina oli spirit day, elikkä pukeuduttiin koulun väreihin (sininen, punanen ja valkoinen).

Viikolla oli paljon muutakin ohjelmaa koulujuttujen ohessa. Tiistaina ja keskiviikkona oli cheer treenit ja torstaina lähdettiin sitten taas jenkkifutisjoukkueen kanssa peliin. Tällä kertaa vastassa oli Saranac (noin 2h ajomatkan päässä). Cheerleadereitä ei lähteny tälläkertaa meilta mukaan ku viisii, mutta kotijoukkueella oli ISO kasa cheer tyttöjä kannustamassa, tuntui kyllä siltä, että meijän neljästä tytöstä lähti huomattavasti enemmän ääntä. (Ite en saanut vielä torstain pelissä kannustaa, koska en ollun käynyt lääkärissä hakemassa sports physical todistusta). Just ennen pelin alkua alko kauhee kaatosade, vaiks koko päivän oli muute ollu aurinkoist ja lämmintä (täällä tä sää muuttuu aina ihan yhtäkkiä). Kenelläkää ei tietenkää ollu mitään sateenvarjoja mukana, joten oltiin sitte ku uitettuja rottia. Mutta onneks sää parani sitte ihan pelin lopussa, Tälläkertaa tajusin pelistä paljon enemmän kuin viimekerralla! Must on vihdoin muovautumassa kunnon amerikkalainen, haha. Ja mikä parasta.. meidän jenkkifutisjoukkue voitti! Se oli kyllä ihme, koska pojat ei oo ehtiny treenaa pal yhtään koska koulun futisjoukkue on aina kentällä. Voittolukemat tais olla 36-18. Takastulomatkalla käytiin mäkkärissä syömässä ja koululla oltiin vasta kahdeltatoista. (Meillä on koulussa sellanen sääntö, että jos joukkue tulee koululle 23:30 jälkeen, niin ensimmäisen tunnin voi jättää väliin).

Perjantai-illalla oli poikien futispeli. Ja niinkun homecoming viikolla on tapana, pelin väliajalla pidettiin pienimuotoinen paraati ja kruunattiin myös homecoming king ja queen. Kruunaus tapahtui silleen, että kentälle mentiin ikäluokittain pari kerrallaan. Samalla kun pari asteli kentälle, kuulutettiin heidän kiinnostuksen kohteita, tavotteita ja elämänsuunnitelmia. Siskokin oli ehdolla, mutta ei valitettavasti päässyt kuningattareksi. Pelissä oli ihan uskomattoman hyvä tunnelma, ja kerrankin lähes koko koulu oli paikalla. Kaiken kruunasi se kun futisjoukkue voitti 7-0 ja saivat mestaruuskultaa.

Hanna (sisko) ja Aron

Minä sielä piilossa

Osa senior paraatia

Senior ehdokkaat homecoming kingeiks

Emma panosti.. Queen of hearts

Homecoming queen: Aubrielle and king: Justin

Lauantaina oli vihdoin kauan odotettu homecoming dance. Tai tarkemmin sanottuna THE dance. Aamulla pomppasin aikaisin ylös sängystä, kävin suihkussa, meikkasin ja suuntasin Emman talolle. Siellä tytöt (+heidän deitit) laittoivat itseään valmiiksi. Annoin tytöille vapaat kädet mun hiuksien suhteen, joten musta tulikin sitten käkkäräpää. Tykkäsin hiuksista aluksi, mutta päivän mittaan ne kyllä lössähti pahan kerran. Mut ei voi mitää, thats my hair. 

Kun kaikki oli pukeutunu ja meikannut niin lähdettiin Emman isoäidin talolle ottamaan kuvia. Tai no itseasiassa päädyttiin loppujenlopuksi naapurin puolelle ottamaan ne kuvat, mutta samapa tuo. Kuvien jälkeen jakauduttiin kaikki vähän eri suuntiin, mutta sovittiin että nähään Emman talolla. Ite päädyin Anikan ja Emman kyytiin ja käytiin hakemassa kaikille pitsaa, breadsticksejä ja juotavaa. Voin sanoo et Anika on hulluin kuski ikinä! Mut ainaki se soittaa parasta musiikkia volumet täysillä. 

Anika on hurja kuski

Kun päästiin takas Emmalle, niin mussutettiin kaikki yhdessä masut täyteen ja chillailtiin muutama tunti, kunnes oli aika tehdä loppusilaukset ja lähteä tansseihin. Matkalla eksytiin Anikan kanssa moikkaamaan sen kavereita, mutta päästiin sit loppujenlopuks koululle. Koulla ei ollu viel ovet auki, joten hypättiin yhden lava-auton kyytiin (6 henkilöä kolmenhengen autossa = huono idea) ja ajettiin mäkkiin hakemaan nälkäisille ruokaan. 
Kaikilla oli lauantai-iltana niin hyvä fiilis. Nä yhdysvaltalaiset osaa juhlii. Lopulta kun päästiin sitte sinne tansseihin ja hymy hyyty, paikalle oli saapunut väärä DJ, ja musiikki oli kaikkien mielestä kamalaa. Noh, oltiin tansseissa ehkä tunnin, jonka jälkeen lähdettiin campukselle, eli collegen asuntoloille, hengaamaan ja moikkaamaan tuttuja. Siellä aika meni mukavasti. Kun oltiin saatu tarpeeksemme college-elämästä, lähdettiin jonkun (enpäs muista nimeä) talolle. Siellä oli sitten bonfire, eli kokko. Talolla oli tosi tosi paljon porukkaa, ja hyvä meininki! Siellä sitten istuttiin nuotion lähellä, kuunneltiin musiikkia ja juteltiin. Kun alkoi väsyttää ni lähdettiin siskon, Maddien, Anikan ja Sydnen kanssa meille viettämään loppuyötä. 

Asuntola

paloauto

 Tällä kertaa tuli vähän enemmän kuvii ku yleensä. En oo nii kova kuvaaja, ku must on parempi elää hetkessä ku kulkea kokoaja kamera kädessä ja koittaa ikuistaa kaiken. Mut onneks ihanat ihmiset lähetti mulle osan näist kuvista.

Morning after homecoming..

Tässä vielä tä mekko.