BONFIRE

Aattelin kertoo teille pikkuriikkisen tästä USA:n "vaarallisuudesta", koska kaverit kuulema kyttää kokoajan lehtiä koittaen metsästää jotain ampumis- tai murhajuttuja Michiganista. Voin kertoo et tä alue missä asun on suht turvallinen. Lukuunottamatta paria tapausta. Kuten esim muutama viikko sitten meidän kaupungissa ammuttiin poliisia päähän ja viimeviikonloppuna homecomingin jälkeen mua ja kavereita uhkailtiin kirveellä. 

Nyt ku oon saanut ainakin äidille hermoromahduksen, ni voin kertoa vähän mun viikosta. Tä viikko meni ihan älyttömän nopeesti (niinku nä kaikki 4 tähän mennessä). Ei oo ollu yhtäkään tylsää hetkee, eikä oo todellakaan tarvinnu miettii et mitäs tekis seuraavaks. Arkipäivät menee koulussa, treeneissä ja peleissä. Läksyjä tulee edelleenkin paljon, eikä arki-iltoina paljon muuta ehikkään sitten puuhailemaan kotitehtävien ohessa.

Tiistaina otettiin cheerleader -kuvat koulun vuosikirjaa varten. Päätettiin ottaa vaan ryhmäkuva sillä tytöillä oli jo yksittäiset kuvat. Ja itestäni saan napattua kuvan millon vaan. 

Torstaina melkeen suoraan koulun jälkeen oli futis- ja jenkkifutispeli. Täällä on tapana että jenkkifutarit antaa pelipäiväksi jollekin special tytölle oman jerseynsä (eli pelipaidan), se tuottaa sit kai onnee tai jotain. Olin niin ilonen kun eräs jenkkifutaaja tuli kysymään, että haluisinko pitää hänen paitaansa. No tottakai pidin sitä sitten koko päivän.

Koulun jälkeen oli suunnilleen tunti ennen futispelin alkua joten lähdettiin Telycen ja Katen kanssa ajelemaan, shoppailemaan ja syömään. Tytöt vei mut niitten lemppari paikkaan, taco belliin. Se oli siis elämäni ensimmäinen kerta kyseisessä paikassa. Ja hyvää oli! Kun oltiin saatu masut täyteen, suunnattiin jonnekkin urheilukauppaan. Miettikää, iso halli täynnä Nikeä, Adidasta, Aceria (kaikenlisäksi alennuksessa).. Olin taivaassa. En kyllä napannut mitään mukaan koska rahatilanne on mikä on, ja pitää koittaa säästellä. Tuhlaan sitten kunnolla vasta yheksän kuukauden päästä ennen lähtöä.

Futispeli meni niinkuin yleensä, katsomo täynnä, hyvä meininki, ja riittävästi ruokaa. Peli oli tosi tasanen. 1-1 tilanteesta rankkareihin. Mut toinen joukkue oli sitten yhden potkun parempi. Mut eise mitään.

Heti ekan pelin jälkeen oli jenkkifutaajien vuoro. Katsomo täytty entisestään, sillä tä oli meidän ensimmäinen ja viimeinen kotipeli. Cheer tytöt kannusti joukkuetta, munkin olis kuulunu olla kannustamassa, mut päätin jäädä sivuun, koska en tosiaan muista vielä kaikkia huutoja. Peli voitettiin muistaakseni 44-6.

Perjantaina lähdin Anikan ja Meronin kanssa "katsomaan" jenkkifutista yliopistolle. Niimpä niin. Ensin mentiin Ferris State Universityn kirjastoon kuluttamaan aikaa, tai no käyttämään aikaa hyödyllisesti. Tarkotus oli tehä läksyt alta pois, mutta Anika päätyi juttelemaan kaverilleen, Meron jumittui facebookin ja mä skypetin. Kun kirjasto meni kiinni, suunnattiin the Rock cafeen muutaman college jätkän kanssa (ne sai meidät sisään lähes ilmaiseksi). Se on "ruokala" pääasiassa opiskelijoille, mut sinne saa tosiaan mennä kuka tahansa. Sisään maksaa jonkin verran, en nyt muista summaa, mut se oli todella vähän. Ja siellä saat sitten syödä mitä tahansa haluat. Pitsoja, salaatteja, mäkkiruokaa, jälkiruokia, juotavia.. Kaikki pikaruokaketjut yhdistettynä + terveellisempiä valintoja. Huhhuh, sen jälkeen oli kyllä täynnä.

Kun oltiin syöty, matka jatku kohti salia. Tai no mites sitä vois kuvailla, hallia jossa oli kuntosali, monta koriskenttää, biljardipöytiä, juoksurata jne.. Sielä aika meni hyvin pelatessa korista koripalloilijoiden kanssa ja kuunnellen musiikkia. Kun sali meni kiinni, laahustettiin katsomaan viimeiset 10minuuttia jenkkifutispelistä.

Lauantaina luvassa oli bonfire, Mariellen luona, tai itseasiassa jossain mökillä. Ensin chillailtiin kuuden henjen porukalla Katen luona, jonka jälkeen ajettiin Mariellen luo. Siellä porukka jo odotteli että päästäis lähtemään kokolle. Matkustettiin kuudella lava-autolla, sillä meitä oli jonkin verran. Ilta meni hyvin. Mitäs muuta voi odottaakkaan ku on hyvää seuraa. Bonfiren jälkeen mentiin vielä Gaben, Katen, Katen veljen ja hänen tyttöystävänsä kanssa chillaamaan Katen kämpälle. 

Naamani ei tykkää salamavalon
ja nuotion yhdistelmästä :)

 

 

 

 

HOMECOMING

Ylärivi: Anika, Minä, Katie
Alarivi: Emma, Mike , Jerry, Megan

Nyt on ihana homecoming viikko takana. (Niille jotka eivät tiedä mistä on kyse niin suoraan wikipediasta: Homecoming is the tradition of welcoming back alumni of a school. It most commonly refers to a tradition in many universities, colleges and high schools in the United States. It usually includes activities for students and alumni, such as sports and culture events and a parade through the streets of the city or town.) 

Elikkä meillä oli tällä viikolla joka päivälle oma pukukoodi. 
Maanantai: Sports 

Cruella De Vil - Emma

Maanantaina piti siis pukeutua "urheiluhulluksi". Riitti kyllä että piti lempi joukkueen paitaa tai jotain sinne päin. Sisko lainas mulle yhden fanipaidan. Älysin sitten vasta koulussa, että mulla olis ollu kaapissa leijonien lätkäpaita, harmitti kulkea paidassa, joka kannusti Collegen korisjoukkuetta.
Tiistai: Book character
iistaina oli tarkoitus pukeutua joksikin kirjan hahmoksi. Koulusta löytyi sinä päivänä Harry Pottereita, Nasu, Cruella De Vil, Hunger games hahmoja, ja sitä rataa. Itse pysyin suosiolla ihan omana itsenäni.
Keskiviikko: Comfy 
Keskiviikkona sai pukeutua rennosti! Nä ei saa täällä pitää koulussa lökäreitä, joten kaikki siis veti lökärit jalkaan. Aamutohveleita, tyynyjä ja peittojakin oli muutamalla mukan. En tiiä, että oliks kaikki siks koko päivän väsyneitä ku oli keskiviikko, vai siks et asut oli nii comfortable. 
Torstai: Black (seniors neon)
Torstaina kaikki muut paitsi seniorit (eli minä!) pukeutui mustaan. Seniorit ei kertonut kellekkään, että aikovat pukeutua neon väreihin, joten se oli hauska yllätys.
Perjantai: School spirit
Perjantaina oli spirit day, elikkä pukeuduttiin koulun väreihin (sininen, punanen ja valkoinen).

Viikolla oli paljon muutakin ohjelmaa koulujuttujen ohessa. Tiistaina ja keskiviikkona oli cheer treenit ja torstaina lähdettiin sitten taas jenkkifutisjoukkueen kanssa peliin. Tällä kertaa vastassa oli Saranac (noin 2h ajomatkan päässä). Cheerleadereitä ei lähteny tälläkertaa meilta mukaan ku viisii, mutta kotijoukkueella oli ISO kasa cheer tyttöjä kannustamassa, tuntui kyllä siltä, että meijän neljästä tytöstä lähti huomattavasti enemmän ääntä. (Ite en saanut vielä torstain pelissä kannustaa, koska en ollun käynyt lääkärissä hakemassa sports physical todistusta). Just ennen pelin alkua alko kauhee kaatosade, vaiks koko päivän oli muute ollu aurinkoist ja lämmintä (täällä tä sää muuttuu aina ihan yhtäkkiä). Kenelläkää ei tietenkää ollu mitään sateenvarjoja mukana, joten oltiin sitte ku uitettuja rottia. Mutta onneks sää parani sitte ihan pelin lopussa, Tälläkertaa tajusin pelistä paljon enemmän kuin viimekerralla! Must on vihdoin muovautumassa kunnon amerikkalainen, haha. Ja mikä parasta.. meidän jenkkifutisjoukkue voitti! Se oli kyllä ihme, koska pojat ei oo ehtiny treenaa pal yhtään koska koulun futisjoukkue on aina kentällä. Voittolukemat tais olla 36-18. Takastulomatkalla käytiin mäkkärissä syömässä ja koululla oltiin vasta kahdeltatoista. (Meillä on koulussa sellanen sääntö, että jos joukkue tulee koululle 23:30 jälkeen, niin ensimmäisen tunnin voi jättää väliin).

Perjantai-illalla oli poikien futispeli. Ja niinkun homecoming viikolla on tapana, pelin väliajalla pidettiin pienimuotoinen paraati ja kruunattiin myös homecoming king ja queen. Kruunaus tapahtui silleen, että kentälle mentiin ikäluokittain pari kerrallaan. Samalla kun pari asteli kentälle, kuulutettiin heidän kiinnostuksen kohteita, tavotteita ja elämänsuunnitelmia. Siskokin oli ehdolla, mutta ei valitettavasti päässyt kuningattareksi. Pelissä oli ihan uskomattoman hyvä tunnelma, ja kerrankin lähes koko koulu oli paikalla. Kaiken kruunasi se kun futisjoukkue voitti 7-0 ja saivat mestaruuskultaa.

Hanna (sisko) ja Aron

Minä sielä piilossa

Osa senior paraatia

Senior ehdokkaat homecoming kingeiks

Emma panosti.. Queen of hearts

Homecoming queen: Aubrielle and king: Justin

Lauantaina oli vihdoin kauan odotettu homecoming dance. Tai tarkemmin sanottuna THE dance. Aamulla pomppasin aikaisin ylös sängystä, kävin suihkussa, meikkasin ja suuntasin Emman talolle. Siellä tytöt (+heidän deitit) laittoivat itseään valmiiksi. Annoin tytöille vapaat kädet mun hiuksien suhteen, joten musta tulikin sitten käkkäräpää. Tykkäsin hiuksista aluksi, mutta päivän mittaan ne kyllä lössähti pahan kerran. Mut ei voi mitää, thats my hair. 

Kun kaikki oli pukeutunu ja meikannut niin lähdettiin Emman isoäidin talolle ottamaan kuvia. Tai no itseasiassa päädyttiin loppujenlopuksi naapurin puolelle ottamaan ne kuvat, mutta samapa tuo. Kuvien jälkeen jakauduttiin kaikki vähän eri suuntiin, mutta sovittiin että nähään Emman talolla. Ite päädyin Anikan ja Emman kyytiin ja käytiin hakemassa kaikille pitsaa, breadsticksejä ja juotavaa. Voin sanoo et Anika on hulluin kuski ikinä! Mut ainaki se soittaa parasta musiikkia volumet täysillä. 

Anika on hurja kuski

Kun päästiin takas Emmalle, niin mussutettiin kaikki yhdessä masut täyteen ja chillailtiin muutama tunti, kunnes oli aika tehdä loppusilaukset ja lähteä tansseihin. Matkalla eksytiin Anikan kanssa moikkaamaan sen kavereita, mutta päästiin sit loppujenlopuks koululle. Koulla ei ollu viel ovet auki, joten hypättiin yhden lava-auton kyytiin (6 henkilöä kolmenhengen autossa = huono idea) ja ajettiin mäkkiin hakemaan nälkäisille ruokaan. 
Kaikilla oli lauantai-iltana niin hyvä fiilis. Nä yhdysvaltalaiset osaa juhlii. Lopulta kun päästiin sitte sinne tansseihin ja hymy hyyty, paikalle oli saapunut väärä DJ, ja musiikki oli kaikkien mielestä kamalaa. Noh, oltiin tansseissa ehkä tunnin, jonka jälkeen lähdettiin campukselle, eli collegen asuntoloille, hengaamaan ja moikkaamaan tuttuja. Siellä aika meni mukavasti. Kun oltiin saatu tarpeeksemme college-elämästä, lähdettiin jonkun (enpäs muista nimeä) talolle. Siellä oli sitten bonfire, eli kokko. Talolla oli tosi tosi paljon porukkaa, ja hyvä meininki! Siellä sitten istuttiin nuotion lähellä, kuunneltiin musiikkia ja juteltiin. Kun alkoi väsyttää ni lähdettiin siskon, Maddien, Anikan ja Sydnen kanssa meille viettämään loppuyötä. 

Asuntola

paloauto

 Tällä kertaa tuli vähän enemmän kuvii ku yleensä. En oo nii kova kuvaaja, ku must on parempi elää hetkessä ku kulkea kokoaja kamera kädessä ja koittaa ikuistaa kaiken. Mut onneks ihanat ihmiset lähetti mulle osan näist kuvista.

Morning after homecoming..

Tässä vielä tä mekko.

VAIHTARIMYYTIT

Kröhöm..
Niin mitkä fiksut valinnat?

Päätin kommentoida muutamaa ns. "vaihtarimyyttiä".

"Vaihtarit ajattelevat ja näkevät unia vieraalla kielellä"

Mun kohdalla toi on osittain totta. Toisesta päivästä lähtien oon huomannu, että ajattelen enimmäkseen englanniksi. Tajusin sen kun laskin mielessäni asiota. "one, two, three, four..." WOW! haha helpottaa kyllä asioita kun ei tarvii ensin ajatella suomeksi ja sitten yrittää kakistaa ajatukset ulos, englanniksi.

Unista en oo niin varma. Oon suomessakin nähny unia jossa esiintyy englannin kieltä, joten en oo ainakaa mitään kovin suurta eroa huomanu entiseen.

"Vaihtarit lihovat eniten ensimmäisten kuukausien aikana"

Noh, oon elelly täällä vasta kaks viikkoa. Mutta voin sanoa, että päinvastoin, mun paino on ainakin pudonnut jonkin verran. Ruoka on kyllä maistunut ihan tavalliseen tapaan, mutta oon vaan tehnyt suht fiksuja valintoja. Yhtään big mac:cia tai ranskista en oo vielä kurkusta alas tunkenut. Kotona syön kunnon kotiruokaa (mom kokeilee aina uusia terveellisiä reseptejä ja dad kokkaa brasilialaista ruokaa taustansa vuoksi) ja kouluun otan omat eväät sen sijaan, että söisin niitä tacoja tai hamppareita mitä sielä on.

"Vaihtarit sopeutuvat nopeasti ja koti-ikävä unohtuu kun et juttele kavereille"

Mielestäni sopeutumisessa ei oo ollut mitään ongelmaa. En ole edes kokenut kulttuurishokkia (vielä?). Monet asiat täällä on niin samanlaisia kun Suomessa, kun taas moni asia on ihan ylösalaisin. Koti-ikävää en oo edes kokenut (vielä?). Kavereille laitan muutaman viestin päivässä ja kaiken tarpeellisen luen/näen facebookista tai iltalehdestä (salkkarit ei näy täällä!!). Must siinä ei oo mitää pahaa että juttelee suomikavereille täällä ollessa, mutta pitää muistaa laittaa nä jenkkikamut etusialle (kamalaa sanoo tälleen) varsinki nyt "sopeutumisvaiheessa".

Juuri altaalta tullut tyttö

"Kaikki ovat kiinnostuneet sinusta koska olet 
vaihto-oppilas"

TOTTA! Aluks kun kuulin tällasen väitteen ni uskalsin epäillä, mutta oikeesti nä lähestyy sua ja käy kimppuun heti. Mullekkin satelee kokoajan uusia kaveripyyntöjä täysin tuntemattomilta facebookissa. Koulussa en joudu/saa olla koskaan yksin sillä aina on joku vieressä juttelemassa. Kehuja satelee ja hiusväriä hämmästellään. 

Kysymyksiä Suomesta ei kyllä oo paljon tullu. Ku sanon, että oon Suomesta ni kaikki vaan on et "oh cooool", mutta nään ison kysymysmerkin jokasen päälaella. Monet ei tiedä suomesta muuta kun jääkiekkojoukkueen.

"Koulu on helppoa jenkeissä"

Oon osittain samaa mieltä. Tunnit on älyttömän helppoja, mutta tehtävät eivät. Tunneilla aika menee vitsailuun ja höpöttämiseen. Opettajat kutittelevat oppilaita ja heittävät läppää, geometrian tunneilla taitellaan origameja, business tunneilla kuunnellaan musiikkia jne. Mutta sitten ne kotitehtävät ja testit! Ensimmäinen kouluviikko takana ja ensimmäinen koe takana, toinen huomenna ja kolmas perjantaina. Jokaiseen kokeeseen mennessä pitää olla noin kymmensivuinen study packet tehtynä (se on täynnä sanastoa ja kysymyksiä). Läksyjä tulee enemmän kuin laki sallii ja siihen mun kaikki aika sitten meneekin. 

CHEERLEADING & FOOTBALL

Aika menee ihan älyttömän nopeesti täällä. Ihan uskomatonta että oon ollu täällä nyt jo kaks viikkoa. Joka päivä on tosi paljon tekemistä, eikä aika käy pitkäks. Läksyjäkin on tullut ihan liikaa. Kävinkin muuttamassa lukujärjestystä kun host isä sanoi, että mulla on ihan liian vaikeita aineita tähän alkuun. Vaihdoin siis vastahakoisesti governmentin geometriaan ja pre calculationin team sportsiin. Kaikista aineista ei oo kyllä tullu paljon läksyä. Esimerkiksi englannin tunnit on menny kokonaan askarteluksi. Ekoilla tunneilla tehtiin sellaset piet (eli niiku "piirakat".. Listattiin ympyrään mitkä asiat on sulle tärkeitä tai mitkä jutut kuuluu sun elämään.) Seuraavilla tunneilla koristeltiin vihko jne.

Mutta niinku otsikostaki voi ehkä päätellä ni alotin cheerleadingin. Niille jotka ei tiiä ni voin kertoa, että ei välttämättä oo ihan mun juttu, mut halusin kokeilla jotain erilaista. Meijän koulussa on jokaselle kaudelle (syksy, talvi, kevät) eri harrastusmahdollisuudet. Nyt syksyllä taitaa olla poikien futis, tyttöjen lentopallo, cross country, jenkkifutis sekä cheerleading. Ja koska oon lentopalloa pelannut jonkin verran suomessa, eikä toi pitkän matkan juoksu (eli cross county) oo välttämättä mun juttu ni päätin sitten haastaa itteni. Rytmitajua ja iloista mieltä löytyy ni siitä on hyvä lähtee. 
Ensimmäiset cheer harkat oli torstaina koulun jälkeen. Tytöt näytti mulle niitten perus kannustushuutoja, jotta saisin ees jotain käsitystä siitä mitä on luvassa. Coach jako meille viralliset puvut ja verryttelyasut. Harjotukset oli suurimmaks osaks vaan tollasta perus infoa ja aikataulujen kertaamista ja ne kesti siis vaan vähän päälle tunnin, koska pojilla alko futispeli kotikentällä. Jäätiin tyttöjen (ja melkeen koko koulun) kanssa kattomaan peliä. Taidettiin voittaa vierasjoukkue 5-0. Poikien futisjoukkue onki voittanu jokasen pelin tähän mennessä.

Eilen, perjantaina, lähettiin cheerleading- ja jenkkifutisjoukkueen kanssa suoraan koulun jälkeen (15:30) peliin. Matka taittui mukavasti koulubussilla ja määränpäänä oli Ashley. Vastakkainen joukkue oli siis Ashley High School. Ajomatka oli kyllä aika puuduttava (2 ja puol tuntia), mut onneks tuun hyvin toimeen futareitten ja cheer tyttöjen kanssa. Must on ihanaa et löysin vihdoin porukan jota voin osittain verrata mun suomikavereihin. Rakastan huumorintajusii ja sosiaalisii ihmisiä.
Toi oli elämäni ensimmäinen futispeli jota oon ollu kattomassa. Jätin kannustushuudot tällä kertaa tytöille ja istuin katsomossa cheer-asu päällä. En tajunnu jenkkifutiksesta YHTÄÄN mitään.. enkä tajua vieläkään. Kun pilliin vihellettiin ni kaikki juoksi toisiaan päin ja sit peli keskeytettiin koska joku loukkaantus tai joku saatiin taklattua tai savustettua ulos kentältä. En ymmärrä. heh. 
Mut olin kyllä ihan intona mukana, piti vaan kattoo aina et millon meijän joukkueen fanit hurras ni hurrasin sit siin samalla vaikka ei ollu kyllä mitään tietoa että mitä tapahtu. Oli hienoo kun meijän joukkueen värit on sininen ja valkonen (Suomi) ja vastakkainen joukkue oli sini-keltainen (Ruotsi), tuntu ihan ku olisin ollu kattomassa Suomi-Ruotsi maaottelua. Hävittiin peli kai 0-20, mut pojat oli silti tyytyväisii omaan peliin ja mustelmiinsa.
Takastulomatkalla opetin kaikille hiukan suomea. Oli jännä kuunnella ku porukka yritti lausua jotain sanoja. Oltiin takas koululla vasta kahden aikaan yöllä. Eli koulupäivä venähti pikkusen.

Tänään aamulla herätys oli siinä jossain seitsemän aikoihin (neljän tunnin yöunet, jippii), koska piti kuskata grandma lentokentälle Grand Rapidsiin. Grandma meni jonnekkin konferenssiin toiseen osavaltioon ja tulee vasta viikon päästä. No lentokenttä ei ollu matkan ainoa määränpää. Oli aika metsästää homecoming mekot mulle ja siskolle. Kaupat pursus mekoista koska homecoming taitaa olla jo ensi viikolla?
Löysin kaks ihan hienoa mekkoa. Se mistä pidin eniten oli tietenkin yhden koon liian iso, eikä pienempää kokoa enää ollut. No onneks mulla oli vaihtoehto. Laitan kuvan mekosta sitten kun on tanssiaisten aika. Sisko löysi kaksi mekkoa eikä osannut valita niiden väliltä joten hän otti kummatkin.
Meille kaikille tarttu mukaan vähän muutakin.
Käytiin momin kanssa subway:ssä sillä aikaa kun sisko vietti aikaa poikakaverinsa kanssa. Täällä 30cm subway maksaa vähemmän kun 15cm subi suomessa. En valita. 
Leipiäkin oli varmaan kymmenen erilaista, mutta ei kokojyvää, ylläripylläri. Juustojakin oli viisi vaihtoehtoa. Otettiin momin kanssa puoliksi yks kokonainen, ja oon niin ilonen et mul on tommonen sportti mom joka ottaa kaiken maailman vihannekset ja kasvikset ynnä muut sinne väliin. jes! Shoppailun jälkeen ajettiin momin kanssa takasin Big Rapidsiin ja suunnattiin suoraan katsomaan poikien futispeliä. Puumat voitti jälleen, yllätys yllätys. Tälläkertaa 3-1. Se on kai enää yhestä pelistä kiinni, että voitetaanko mestaruus. Tai en oo kyllä varma oliko tä jo se ratkasevä peli.

Kun päästiin kotiin, ni sain jostain sen verran energiaa että jaksoin lähteä lenkille. Tä pitkään liikkumattomuus sai aikaan sen, että mun lenkki oli ainakin semmoset 15km. Nyt on hyvä mieli (ja vesikello kantapäässä).

Sit mun piti vielä puhuu näitten ihmisten sosiaalisuudesta. En kestä! Kaikki tääl on niin ihania. Enkuntunnillaki yks tyttö tuli meidän vaihtareitten pöytään ja sano, että meistä tulee vielä parhaita kavereita. Eilen ennen jenkkifutispeliä, kun odotin bussia, joku ihan tuntematon poika tuli mun luo ja sano "you are so pretty". Tollaset pienet asiat piristää päivää enemmän ku uskoiskaan! Jenkkifutarit on kans niin parhaita (jälleen kerran), yks niistä vilkuttelee mulle joka tunti, ja kerta, kun nähään käytävällä. Hän hokee koko ajan et "You're awesome" ja "Hey Nora" yms.