CHEERLEADING & FOOTBALL

Aika menee ihan älyttömän nopeesti täällä. Ihan uskomatonta että oon ollu täällä nyt jo kaks viikkoa. Joka päivä on tosi paljon tekemistä, eikä aika käy pitkäks. Läksyjäkin on tullut ihan liikaa. Kävinkin muuttamassa lukujärjestystä kun host isä sanoi, että mulla on ihan liian vaikeita aineita tähän alkuun. Vaihdoin siis vastahakoisesti governmentin geometriaan ja pre calculationin team sportsiin. Kaikista aineista ei oo kyllä tullu paljon läksyä. Esimerkiksi englannin tunnit on menny kokonaan askarteluksi. Ekoilla tunneilla tehtiin sellaset piet (eli niiku "piirakat".. Listattiin ympyrään mitkä asiat on sulle tärkeitä tai mitkä jutut kuuluu sun elämään.) Seuraavilla tunneilla koristeltiin vihko jne.

Mutta niinku otsikostaki voi ehkä päätellä ni alotin cheerleadingin. Niille jotka ei tiiä ni voin kertoa, että ei välttämättä oo ihan mun juttu, mut halusin kokeilla jotain erilaista. Meijän koulussa on jokaselle kaudelle (syksy, talvi, kevät) eri harrastusmahdollisuudet. Nyt syksyllä taitaa olla poikien futis, tyttöjen lentopallo, cross country, jenkkifutis sekä cheerleading. Ja koska oon lentopalloa pelannut jonkin verran suomessa, eikä toi pitkän matkan juoksu (eli cross county) oo välttämättä mun juttu ni päätin sitten haastaa itteni. Rytmitajua ja iloista mieltä löytyy ni siitä on hyvä lähtee. 
Ensimmäiset cheer harkat oli torstaina koulun jälkeen. Tytöt näytti mulle niitten perus kannustushuutoja, jotta saisin ees jotain käsitystä siitä mitä on luvassa. Coach jako meille viralliset puvut ja verryttelyasut. Harjotukset oli suurimmaks osaks vaan tollasta perus infoa ja aikataulujen kertaamista ja ne kesti siis vaan vähän päälle tunnin, koska pojilla alko futispeli kotikentällä. Jäätiin tyttöjen (ja melkeen koko koulun) kanssa kattomaan peliä. Taidettiin voittaa vierasjoukkue 5-0. Poikien futisjoukkue onki voittanu jokasen pelin tähän mennessä.

Eilen, perjantaina, lähettiin cheerleading- ja jenkkifutisjoukkueen kanssa suoraan koulun jälkeen (15:30) peliin. Matka taittui mukavasti koulubussilla ja määränpäänä oli Ashley. Vastakkainen joukkue oli siis Ashley High School. Ajomatka oli kyllä aika puuduttava (2 ja puol tuntia), mut onneks tuun hyvin toimeen futareitten ja cheer tyttöjen kanssa. Must on ihanaa et löysin vihdoin porukan jota voin osittain verrata mun suomikavereihin. Rakastan huumorintajusii ja sosiaalisii ihmisiä.
Toi oli elämäni ensimmäinen futispeli jota oon ollu kattomassa. Jätin kannustushuudot tällä kertaa tytöille ja istuin katsomossa cheer-asu päällä. En tajunnu jenkkifutiksesta YHTÄÄN mitään.. enkä tajua vieläkään. Kun pilliin vihellettiin ni kaikki juoksi toisiaan päin ja sit peli keskeytettiin koska joku loukkaantus tai joku saatiin taklattua tai savustettua ulos kentältä. En ymmärrä. heh. 
Mut olin kyllä ihan intona mukana, piti vaan kattoo aina et millon meijän joukkueen fanit hurras ni hurrasin sit siin samalla vaikka ei ollu kyllä mitään tietoa että mitä tapahtu. Oli hienoo kun meijän joukkueen värit on sininen ja valkonen (Suomi) ja vastakkainen joukkue oli sini-keltainen (Ruotsi), tuntu ihan ku olisin ollu kattomassa Suomi-Ruotsi maaottelua. Hävittiin peli kai 0-20, mut pojat oli silti tyytyväisii omaan peliin ja mustelmiinsa.
Takastulomatkalla opetin kaikille hiukan suomea. Oli jännä kuunnella ku porukka yritti lausua jotain sanoja. Oltiin takas koululla vasta kahden aikaan yöllä. Eli koulupäivä venähti pikkusen.

Tänään aamulla herätys oli siinä jossain seitsemän aikoihin (neljän tunnin yöunet, jippii), koska piti kuskata grandma lentokentälle Grand Rapidsiin. Grandma meni jonnekkin konferenssiin toiseen osavaltioon ja tulee vasta viikon päästä. No lentokenttä ei ollu matkan ainoa määränpää. Oli aika metsästää homecoming mekot mulle ja siskolle. Kaupat pursus mekoista koska homecoming taitaa olla jo ensi viikolla?
Löysin kaks ihan hienoa mekkoa. Se mistä pidin eniten oli tietenkin yhden koon liian iso, eikä pienempää kokoa enää ollut. No onneks mulla oli vaihtoehto. Laitan kuvan mekosta sitten kun on tanssiaisten aika. Sisko löysi kaksi mekkoa eikä osannut valita niiden väliltä joten hän otti kummatkin.
Meille kaikille tarttu mukaan vähän muutakin.
Käytiin momin kanssa subway:ssä sillä aikaa kun sisko vietti aikaa poikakaverinsa kanssa. Täällä 30cm subway maksaa vähemmän kun 15cm subi suomessa. En valita. 
Leipiäkin oli varmaan kymmenen erilaista, mutta ei kokojyvää, ylläripylläri. Juustojakin oli viisi vaihtoehtoa. Otettiin momin kanssa puoliksi yks kokonainen, ja oon niin ilonen et mul on tommonen sportti mom joka ottaa kaiken maailman vihannekset ja kasvikset ynnä muut sinne väliin. jes! Shoppailun jälkeen ajettiin momin kanssa takasin Big Rapidsiin ja suunnattiin suoraan katsomaan poikien futispeliä. Puumat voitti jälleen, yllätys yllätys. Tälläkertaa 3-1. Se on kai enää yhestä pelistä kiinni, että voitetaanko mestaruus. Tai en oo kyllä varma oliko tä jo se ratkasevä peli.

Kun päästiin kotiin, ni sain jostain sen verran energiaa että jaksoin lähteä lenkille. Tä pitkään liikkumattomuus sai aikaan sen, että mun lenkki oli ainakin semmoset 15km. Nyt on hyvä mieli (ja vesikello kantapäässä).

Sit mun piti vielä puhuu näitten ihmisten sosiaalisuudesta. En kestä! Kaikki tääl on niin ihania. Enkuntunnillaki yks tyttö tuli meidän vaihtareitten pöytään ja sano, että meistä tulee vielä parhaita kavereita. Eilen ennen jenkkifutispeliä, kun odotin bussia, joku ihan tuntematon poika tuli mun luo ja sano "you are so pretty". Tollaset pienet asiat piristää päivää enemmän ku uskoiskaan! Jenkkifutarit on kans niin parhaita (jälleen kerran), yks niistä vilkuttelee mulle joka tunti, ja kerta, kun nähään käytävällä. Hän hokee koko ajan et "You're awesome" ja "Hey Nora" yms.