
Mentiin siskon kanssa aamulla todella aikasin koululle, koska multa puuttu vielä lokero ja lukujärjestys. Jono kansliaan oli ihan massiivinen, siin olis menny ainakin puol tuntia, jos oltas jouduttu jonottaa. Mut onneks dad on koulun rehtori ni homma hoitui muutamassa sekunnissa. Kun oltiin saatu asiat hoidettua niin Maddie näytti mulle pikasesti luokat läpi ja opasti mua lokeron lukon kanssa (joka on siis älyttömin lukkosysteemi johon oon ikinä törmännyt). En siis vieläkään osaa avata mun kaappia. Pikkuhiljaa alkaa nolottaa, kun kysyn tuntemattomilta apua lokeron avaamisessa. Heh.
Tapasin tänään lisää vaihtareita, sillä aamulla kun kokoonnuttiin koko koulu saliin, vaihtareiden piti nousta seisomaan eittelyä varten. JEE! Nyt ainakin tiiän että meitä on monta! Meidän koulussa on vaihtareita ainakin Saksasta (varmaan 3kpl), Norjasta, Ukrainasta ja taisi olla espanjastakin..
Norjalainen ja Ukrainalainen poika on todella mukavii kummatkin. Ollaan monella tunnilla yhessä ni pystytään auttaa toisiamme aina jos joku ei jotain ymmärrä. Se ukrainalainen on jotenkin niin hellyyttävä ku ei tajuu mistää mitää. Onneks asiat selvii kysymällä. :)

Meillä on tuntien välissä noin viidenminuutin siirtymäaika ja jos et ole luokassa peppu kiinni penkissä ennen kuin kello soi (tardy bell) niin hiukan paskempi juttu. Sut laitetaan myöhästyneeks, lappu kotiin ja muutaman kerran ku toistat tän ni jälki-istunto kutsuu. Niinku huomaatte niin koulussa on tosi tiukkaa; laukkua ei saa kantaa käytävillä (elikkä sen pitää olla lokerossa), kotitehtävät pitää palauttaa samalla kun astelee luokkaan (jos menet istumaan, on jo liian myöhäistä), kirjoissa pitää olla sellanen maailman huonoin keksintö nimeltä book cover (liukasta kangasta), voisin esitellä näille sellaisen arkisen asian kuin kontaktimuovi!
Nojaa. It's not wrong, it's not right, it's just different.
Älää saako väärää kuvaa. I like it here. Ihmiset on kaikki tosi ystävällisii ja voin koska tahansa mennä puhumaan täysin tuntemattomalle ilman että jonku vaan mulkaisisi ja kääntyisi pois (kröhöm me suomalaiset). Kaikki on täällä hyvin ja oon saanu uusia kavereita. Ruokalassakin on kiva istua isolla porukalla, vaikka en nyt ihan ole perillä kaikista ihmisistä ja puheenaiheistä, mutta ainakin tunnen olevani kotona!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti