SYNTTÄRIT

Mahtava ja tekemisentäyteinen "synttäriviikko"!

Viime lauantaina oltiin Anikan, Simin ja Simin siskon kanssa jenkkifutispelissä. Musta tuntuu, että käyn peleissä ihan älyttömän usein, monta kertaa viikossa, mutta niin se vaan täällä menee. Urheilu on suuri osa high school ja college kulttuuria, ja amerikkalaiset tykkää muutenkin seurata urheilua sohvaperunoina. Ennen peliä mentiin syömään the Rock:siin (jälleen kerran), ja saatiin masut täyteen. Peli oli tälläkertaa Ferris State Universityn peli (elikkä yliopistopeli), joten kotikatsomo oli tupaten täynnä ja fiilis oli katossa, vaikka satoikin kaatamalla lähes koko pelin ajan. Pelissä näkyi myös muita kavereita, joten päädyttiin kannustamaan isolla porukalla. 

Voitettiin peli, mikä on aina hienoa, varsinkin kun kyseessä on kotipeli.

Maanantaina oli luvassa tärkeä futispeli, districts (eli piirin peli). Ennen peliä vietin aikaa Gaben ja Katlin kanssa. Ihanaa kun ei koko viikkona tullut paljon yhtään läksyjä, vaihtelu tosiaankin virkistää! Mun host isä on siis koulun futisjoukkueen päävalmentaja, mutta koska hän ei sallistunut johonkin tärkeään valmentajien kokoukseen, väärinymmärryksen takia, hänellä ei ole lupaa valmentaa poikia näissä ns. "isoissa" peleissä. Hän ei saa myöskään olla katsomassa pelejä. Mukavaa varmaan istua autossa aidan takana, kentän päädyssä, katsomassa oman joukkueen tärkeää peliä. Noh sellasta sattuu.

Keskiviikkona tämä tyttö täytti 17 vuotta. Anika päätti viedä mut salille synttäreiden kunniaksi, mikä oli mulle ihan mahtava yllätys sillä Suomessa salillakäynnistä tuli mulle tänä vuonna rutiini, mutta täällä en ole päässyt lähellekkään saleja. Vedin Anikalle kunnon rääkkitreenin ja olin yllättynyt kun tyttö pyysi, että tehtäisiin tämä joku kerta uudestaan! Salil jälkeen mentiin syömään. Oli ihana viettää aikaa vaan kahdestaan ja jutella asioista. Meidän oli myös tarkotus osallistua Cancer walk:iin, mutta se peruttiin huonon sään vuoksi, joten päädyttiin sitten Domestic violence (eli perheväkivalta) -luennolle. Se oli mun mielestä tosi mielenkiintosta.

Kun kerroin päivästäni myöhemmin host isälle, hän totesi, ettei ole ikinä kuullun kenenkään olleen perheväkivaltaluennolla syntymäpäivänään.. haha

Torstaina vietettiin sitten synttäreitä ihan vaan perheen kesken. Oli ihan mahtavaa kun lähes koko perhe teki ruokaa yhdessä. Päivälliseksi oli siis kanaa, perunamuussia, isoäidin tekemää maissia sekä monen näköisiä salaatteja ja kasviksia (ihan mua varten). Jälkiruuaksi oli juustokakkua! Host vanhemmat olivat hakeneet kakun Chicagosta asti, cheesecake factory:sta. Voin sanoa, että amerikkalainen juustokakku on haaste.. En osannut odottaa lahjoja, mutta niitä kuitenkin sain. Perhe hankki mulle uuden puman salikassin sekä treenishotrsit. Ihan mahtavaa miten perhe on huomioinut kun olen kaupassa kattellut noita juttuja, ja tokaissut että tarvitsen uuden kassin, tai että olisipa mulla kunnon urheilushotsit cheer- ja rugbytreeneihin. Sain myös jumbopussin skittlessejä, mun lemppareita nam!Olisin niin halunnut ottaa ruokapöydästä kuvan sillä kaikki oli aivan upeasti katettu, mutta en kehdannut alkaa ruuasta räpsimään kuvia.

 Meillä oli tämän viikon perjantai vapaa opettajien kokouksen takia. Joten lähdettiin siskon kanssa torstai-iltana synttärijuhlien jälkeen Maddien luo yökylään. Mikayla oli myös siellä. Oli hauskaa pitää tyttöjen ilta ja katsoa leffaa. Perjantai aamuna, tyttöjen piti lähteä college tunneille, joten jäätiin Hannan kanssa nukkumaan. Myöhemmin meidät herätettiin kun Josh (ja joku jonka nimeä en muista) tulivat herättämään. Pojat kokkasivat meille aamupalaksi amerikkalaisia pannukakkuja. Kun oltiin kaikki kunnolla herätty, alettiin askartelemaan kannustuskylttejä tulevaan futispeliin. 

Illalla oli futispelin vuoro. Ennen sitä piipahdettiin pikaisesti jonkun yksi vuotiaan sukulaisen synttäreillä. Olen kyllä täysin pihalla näistä sukulais suhteista enkä oikein ymmärrä että kuka on kuka ja ketkä ovat sukua. Eiköhän sekin vielä tämän vuoden aikana selviä. 

Eilinen peli ratkaisi siis piirin voittajan, ja yllätys yllätys, meidän pojat toivat voiton kotiin. Peli oli kyllä täysin sähläystä meidän osalta, taisi poikia jännittää. Pelin ensimmäinen maali oli oma maali, musertavaa eikö.. Maalipaikkoja missattiin enemmän kuin liikaa.. Mutta peli ratkesi toisella lisäajalla meidän eduksi 3-2.

seniorit sekä vaihtaripojat 

Espanjalainen vaihtari Cristina

SPORTS

Taitaa olla aika päivitellä vähän kuulumisia, koska mulle satelee viestejä, että onko kaikki kunnossa kun et oo blogiakaan päivitelly. Mulla on tosissaan kokoajan niin kova kiire joka paikkaan, eikä sitä oikee ehi ees konetta avaamaan.

Mut ihan hyvin mulla menee täällä. Välillä vähän ottaa päähän kun pitää elää host perheen ehdoilla, tietenkin ymmärrän sen ja oon siihen sitoutunut siinä vaiheessa kun allekkinjoitin vaihtaripapereita, mutta tällaselle city tytölle joka on elänyt viimeisen vuoden yksin, joka on tottunut hoitamaan asiansa silloin kun huvittaa, joka on tehnyt lähes mitä ikinä on halunnut, ja joka haluaisi edes joskus viettää omaa aikaa ja keskittyä itelleen tärkeisiin juttuihin, tä on kova paikka. Elämä "maalla" (15min isosta kaupungista), kokoajan tuntematon perhe (joka ei edes tunnu perheeltä) ympärillä, koko ajan uusia sääntöjä, sekä rajoituksia joita ei ole tottunut kohtaamaan. 

Kavereiden seurassa tuntuu kuin olisin kotona. En vielä tän kuukauden jälkeen osaa olla täysin oma itseni kielimuurin takia. Ei sillä ettenkö kieltä osaisi, mutta nä on tosi erillaisia kuin suomalaiset. Pitää aina hetki miettiä mitä voin sanoa ja mitkä asiat mun kannattaa pitää vaan omassa päässä. 
Joku saattaa yhtäkkiä kysästä, että onko kaikki kunnossa jos en hetkeen hymyile. Siihen totean vaan että olen suomalainen ja täräytän kunnon hymyn naamalle loppupäiväksi. 
Totuttelemista vaatii myös tuo "I love you" ja alituinen kehuminen. Osaan jo kehaista tosta vaan jonkun hiuksia, silmiä, vaatteita, tai vaikkapa lounasta. Mutta silti en päihitä näitä kehumiskilpailussa.

Viime perjantaina oli mun ensimmäinen cheer peli. Ei jännittänyt, mutta oli kyllä iloinen yllätys, että ilma oli synkkä ja sateinen joten yleisö ei ollut ääriään myöten täynnä, sen verran on cheer kannustukset vielä hakusessa, että en niitä mielellään esittele. Pelistä poistuttiin mukana tappio, aivotärähdyspotilas, muutama mustelma ja turvonnur raaja..

Viikonloppuna siskolla oli futisturnaus. Meidän koulussa tyttöjen futiskausi on vasta keväällä, joten sisko harrastaa tällä hetkellä futista Cadillac-nimiessä kaupungissa, noin tunnin päässä Big Rapid:sistä. Turnaus oli täysin eri suunnassa, parin tunnin ajomatkan päässä, Kalamazoo:ssa. Turnaus oli kolmepäiväinen ja sinne osallistui monta kymmentä joukkuetta (en osaa sanoo tarkkaan). 
Mulla oli tarvetta pienelle shoppailureissulle, joten ekan pelin jälkeen lähdettiin momin kanssa ostoskeskukseen. Varoitus kaikille pitkille tytöille joilla on suunnitelmissa vaihtarivuosi: ottakaa paljon housuja mukaan Suomesta! Minä tyhmänä otin baan muutamat farkut tänne, koska kuvittelin, että ostan täältä sitten merkkifarkkuja halvemmalla, mut EHEI! Tääl useimmat farkut luokitellaan pituuden mukaan (tietenkin myös koon), pituudet ovan yllättäen short, regular ja long. Juu mutta noita pitkiä farkkuja ei missään kaupoissa myydä, koska nä ihmiset on täällä erittäin lyhyitä (mun silmin katsoen). Ja toinen juttu on, että pillifarkkujen etsiminen on lähes mahdotonta. Nä kun käyttää suurimmaks osaks levee lahkeisii. Mukaan tarttui kuitenkin mustat pillifarkut (American eagles), jotka on hiukan liian lyhkäset, mutta minkäs teet. Hollisteriltakin ostin yhdet revityt farkut, mutta niitä ei voi sitten koulussa käyttää. Tuli ostettua muutamia muitakin juttuja, kuten esim huppari, shortsit ja vyö.
Siskon joukkue voitti loppujen lopuksi oman sarjansa.
Yks asia mua jäi vaivaamaan siskon peleistä. Kun istuttiin momin ja dadin kanssa kentän laidalla katsomassa peliä ni dad tokaisi, että Hanna (sisko) ei ole parhaimmassa kunnossa, eikä tosiaankaan pelaa hyvin. Siihen mom sitten "sanoin, että sen pitäisi alkaa lenkkeillä". Tuli vaan taas kerran sellanen olo et mitäköhän noi sitten musta ajattelee, koska mun mielest sisko on ihan hyvässä kunnossa. Muutenkin oon huomannu, että host perhe on tosi tuomitseva, koska automatkoilla kuuntelen kun perhe juoruaa,. Perhe myös valitsee tarkasti kenen kanssa saan liikkua, perustuen esim seksuaaliseen suuntautumiseen tai uskontoon.

Kun oltiin tulossa jenkkifutispelistä perjantaina, niin coach kysäisi multa, että onko mun koskaa tehnyt mieli taklata toinen tyttö. Mietin hetken, että mitäkohän toi nyt mahtaa tolla tarkoittaa, eihän jenkkifutis ole tytöille. Mutta pian selvisi, että coach tarvitsee muutamia tyttöjä collegen rugby joukkueeseen. Juteltiin aiheesta hetki ja selitin, etten tiedä mitään (siis yhtään mitään) kyseisestä lajista, mutta lupauduin kuitenkin seuraaviin harjoituksiin. 

Keskiviikkona oli sitten mun ihkaensimmäiset rugby treenit. Kuvittelin, että mulle selitetään ensin pelin idea, taikka edes jotain sääntöjä, mutta ehei, mut laitettiin suoraan keskelle harjoituspeliä. Voitte varmaan kuvitella, uusi laji, tuntemattomat säännöt ja tuntemattomat ihmiset.. olin ihan ulapalla. Pian pääsin kuitenkin käryille kun muutamat tytöt kuiskivat mulle sääntöjä pelin edetessä. Sain heitettyä muutaman upean syötön ja oon niistä tyytyväinen. Tykkäsin lajista todella paljon, mutta on vielä epävarmaa, että saanko sitä harrastaa. Hosta perheellä ei ole kuulema aikaa kuskata mua harkkoihin, eivätkä he muutenkaan lajista tykkää.

Tällä viikolla on ollut muutama iso koe, mutta läksyä ei ole paljon ehtinyt kertymään, joten tä ilta on mennyt ilman stressiä. Oon vaan kattellut nappiksia netistä, vaikeeta valita rugby/soccer kengät. Mitkäs näyttäis hyvältä?

Tässä oli taas pikaiset kuulumiset. Postausideoita saa mulle ehdotella jos tykkää.

PIKAPOSTAUS

En tiiä mikä mättää, mut ihmiset ei tajuu että oon vaihtari, ennen kuin kerron sen niille. Ja jos ne tietää et oon vaihtari ni kysyy että "millasta sielä saksassa on?" tai käskee sanoa jotain norjaksi. Ei, en ole Norjasta, enkä myöskään Saksasta. Mua sanotaan usein myös Ninaksi, sillä meidän koulissa on saksalainen Nina ja Espanjalainen Cristina (sano Nina).. Ei en ole Nina.  Viime perjantaina psykan tunnilla mun vieressä istuva ukrainalainen poika tajusi ekaa kertaa, että oon kans vahtari (eihän olla istuttu vierekkäin kuin yli kolme viikkoa). Sen jälkeen se ei oo jättänyt mua rauhaan vaan haluaa oppia kaiken mahdollisen suomesta ja harjottelee ahkerasti kieltä. Käytävillä Igor huutelee mulle suomea. 

Tiistaina tehtiin ekaa kertaa stuntteja cheer treeneissä. Tytöt oli tietty tehnyt niitä aiemminkin, mut mulle se oli uus ja pelottava kokemus. Olin iha kauhuissani kun mulle sanottiin että juu nyt heitätte ton tytön ilmaan ja sitte otatte kiinni. Mut laitettiin tietty taakse (koska oon pitkä ja mukamas vahva?). Mun rooli oli sitten semmonen että jos en saa napattua tyttöä kiinni niin hän lentää suoraan pää/niska edellä maahan. Ei paineita, varsinkaan kun se oli mun ensimmäinen kerta ja kaikenlisäksi betonialustalla. Onneks sain napattua tytöt joka kerta. Seuraavan päivänä oli kyllä muutamat mustelmat käsissä, mutta se oli sen arvosta.

Ette tajuakkaan kuinka kova ikävä mulla on salia, ja treenaamista. Täällä mulla ei oo ollu yhtään aikaa käydä salilla tai lenkillä, enkä ees pientä lihaskuntotreeniä oo ehtinyt vetämään (karkkia on kyllä mässäilty senkin edestä). Mut halleluuja, viime torstaina jäätiin cheer tyttöjen kanssa koulun jälkeen kentälle treenaamaan, koska harkat peruttiin. Vedin tytöille pienen lihaskuntotreenin. Vähän vatralihaksia, pakaroita, reisiä, aerobista... voi että se teki terää. Huomaa kyllä ettei monikaan jenkki (en halua yleistää) pahemmin kuntoile. Tytöt oli ainakin ihan kuolleita treenin jälkeen. Ja ihmettelivät miten jaksoin suomessa käydä monta kertaa viikossa salilla. 

Onnistuin samana päivänä jotenkin kadottamaan mun lemppari housut. Kai ne jäi sinne vessaan jossa vaihdoin treenivaatteet päälle. Harmittaa ku niitä ei löydy mistään.

Viikonloppu meni taas niinkuin aiemmatkin. Perjantaina hölläilin kotona siskon kanssa ja lauantaina menin taas kokkobileisiin. Sunnuntaina mun aluevalvoja tuli moikkaamaan mua. Tai no pääasiassa se vaan kurkkasi mun huoneeseen ja tarkisti että mun kylppärissä toimii kaikki oleellinen (vessa, hanat, suihku). Sitten se juorusi muista vaihtareista ja kerto millasissa oloissa ne asustelee. Niitten kauhutarinoittan jälkeen oon kyl tosi tyytyväine mun host perheeseen ja tähän taloon. Ei sillä ettenkö aiemminkin ollut.

Tänään kävin ostamassa hiusväriä. Mun vetyperoksidiblondin aikakausi taitaa olla lopuillaan koska mun hiukset ei kasva yhtään niitten blondausaineitten happojen takia, päin vastoin, hiukset putoilee sitä vauhtia, että pian oon kalju. Päätin koittaa tota suht uutta olia hiusväriä, sen pitäs olla hitusen terveellisempää hiuksille, koska siin on 60% "luonnolisia" öljyjä. Toivon vaan, ettei lopputulos oo ihan täys keltanen..

BONFIRE

Aattelin kertoo teille pikkuriikkisen tästä USA:n "vaarallisuudesta", koska kaverit kuulema kyttää kokoajan lehtiä koittaen metsästää jotain ampumis- tai murhajuttuja Michiganista. Voin kertoo et tä alue missä asun on suht turvallinen. Lukuunottamatta paria tapausta. Kuten esim muutama viikko sitten meidän kaupungissa ammuttiin poliisia päähän ja viimeviikonloppuna homecomingin jälkeen mua ja kavereita uhkailtiin kirveellä. 

Nyt ku oon saanut ainakin äidille hermoromahduksen, ni voin kertoa vähän mun viikosta. Tä viikko meni ihan älyttömän nopeesti (niinku nä kaikki 4 tähän mennessä). Ei oo ollu yhtäkään tylsää hetkee, eikä oo todellakaan tarvinnu miettii et mitäs tekis seuraavaks. Arkipäivät menee koulussa, treeneissä ja peleissä. Läksyjä tulee edelleenkin paljon, eikä arki-iltoina paljon muuta ehikkään sitten puuhailemaan kotitehtävien ohessa.

Tiistaina otettiin cheerleader -kuvat koulun vuosikirjaa varten. Päätettiin ottaa vaan ryhmäkuva sillä tytöillä oli jo yksittäiset kuvat. Ja itestäni saan napattua kuvan millon vaan. 

Torstaina melkeen suoraan koulun jälkeen oli futis- ja jenkkifutispeli. Täällä on tapana että jenkkifutarit antaa pelipäiväksi jollekin special tytölle oman jerseynsä (eli pelipaidan), se tuottaa sit kai onnee tai jotain. Olin niin ilonen kun eräs jenkkifutaaja tuli kysymään, että haluisinko pitää hänen paitaansa. No tottakai pidin sitä sitten koko päivän.

Koulun jälkeen oli suunnilleen tunti ennen futispelin alkua joten lähdettiin Telycen ja Katen kanssa ajelemaan, shoppailemaan ja syömään. Tytöt vei mut niitten lemppari paikkaan, taco belliin. Se oli siis elämäni ensimmäinen kerta kyseisessä paikassa. Ja hyvää oli! Kun oltiin saatu masut täyteen, suunnattiin jonnekkin urheilukauppaan. Miettikää, iso halli täynnä Nikeä, Adidasta, Aceria (kaikenlisäksi alennuksessa).. Olin taivaassa. En kyllä napannut mitään mukaan koska rahatilanne on mikä on, ja pitää koittaa säästellä. Tuhlaan sitten kunnolla vasta yheksän kuukauden päästä ennen lähtöä.

Futispeli meni niinkuin yleensä, katsomo täynnä, hyvä meininki, ja riittävästi ruokaa. Peli oli tosi tasanen. 1-1 tilanteesta rankkareihin. Mut toinen joukkue oli sitten yhden potkun parempi. Mut eise mitään.

Heti ekan pelin jälkeen oli jenkkifutaajien vuoro. Katsomo täytty entisestään, sillä tä oli meidän ensimmäinen ja viimeinen kotipeli. Cheer tytöt kannusti joukkuetta, munkin olis kuulunu olla kannustamassa, mut päätin jäädä sivuun, koska en tosiaan muista vielä kaikkia huutoja. Peli voitettiin muistaakseni 44-6.

Perjantaina lähdin Anikan ja Meronin kanssa "katsomaan" jenkkifutista yliopistolle. Niimpä niin. Ensin mentiin Ferris State Universityn kirjastoon kuluttamaan aikaa, tai no käyttämään aikaa hyödyllisesti. Tarkotus oli tehä läksyt alta pois, mutta Anika päätyi juttelemaan kaverilleen, Meron jumittui facebookin ja mä skypetin. Kun kirjasto meni kiinni, suunnattiin the Rock cafeen muutaman college jätkän kanssa (ne sai meidät sisään lähes ilmaiseksi). Se on "ruokala" pääasiassa opiskelijoille, mut sinne saa tosiaan mennä kuka tahansa. Sisään maksaa jonkin verran, en nyt muista summaa, mut se oli todella vähän. Ja siellä saat sitten syödä mitä tahansa haluat. Pitsoja, salaatteja, mäkkiruokaa, jälkiruokia, juotavia.. Kaikki pikaruokaketjut yhdistettynä + terveellisempiä valintoja. Huhhuh, sen jälkeen oli kyllä täynnä.

Kun oltiin syöty, matka jatku kohti salia. Tai no mites sitä vois kuvailla, hallia jossa oli kuntosali, monta koriskenttää, biljardipöytiä, juoksurata jne.. Sielä aika meni hyvin pelatessa korista koripalloilijoiden kanssa ja kuunnellen musiikkia. Kun sali meni kiinni, laahustettiin katsomaan viimeiset 10minuuttia jenkkifutispelistä.

Lauantaina luvassa oli bonfire, Mariellen luona, tai itseasiassa jossain mökillä. Ensin chillailtiin kuuden henjen porukalla Katen luona, jonka jälkeen ajettiin Mariellen luo. Siellä porukka jo odotteli että päästäis lähtemään kokolle. Matkustettiin kuudella lava-autolla, sillä meitä oli jonkin verran. Ilta meni hyvin. Mitäs muuta voi odottaakkaan ku on hyvää seuraa. Bonfiren jälkeen mentiin vielä Gaben, Katen, Katen veljen ja hänen tyttöystävänsä kanssa chillaamaan Katen kämpälle. 

Naamani ei tykkää salamavalon
ja nuotion yhdistelmästä :)

 

 

 

 

HOMECOMING

Ylärivi: Anika, Minä, Katie
Alarivi: Emma, Mike , Jerry, Megan

Nyt on ihana homecoming viikko takana. (Niille jotka eivät tiedä mistä on kyse niin suoraan wikipediasta: Homecoming is the tradition of welcoming back alumni of a school. It most commonly refers to a tradition in many universities, colleges and high schools in the United States. It usually includes activities for students and alumni, such as sports and culture events and a parade through the streets of the city or town.) 

Elikkä meillä oli tällä viikolla joka päivälle oma pukukoodi. 
Maanantai: Sports 

Cruella De Vil - Emma

Maanantaina piti siis pukeutua "urheiluhulluksi". Riitti kyllä että piti lempi joukkueen paitaa tai jotain sinne päin. Sisko lainas mulle yhden fanipaidan. Älysin sitten vasta koulussa, että mulla olis ollu kaapissa leijonien lätkäpaita, harmitti kulkea paidassa, joka kannusti Collegen korisjoukkuetta.
Tiistai: Book character
iistaina oli tarkoitus pukeutua joksikin kirjan hahmoksi. Koulusta löytyi sinä päivänä Harry Pottereita, Nasu, Cruella De Vil, Hunger games hahmoja, ja sitä rataa. Itse pysyin suosiolla ihan omana itsenäni.
Keskiviikko: Comfy 
Keskiviikkona sai pukeutua rennosti! Nä ei saa täällä pitää koulussa lökäreitä, joten kaikki siis veti lökärit jalkaan. Aamutohveleita, tyynyjä ja peittojakin oli muutamalla mukan. En tiiä, että oliks kaikki siks koko päivän väsyneitä ku oli keskiviikko, vai siks et asut oli nii comfortable. 
Torstai: Black (seniors neon)
Torstaina kaikki muut paitsi seniorit (eli minä!) pukeutui mustaan. Seniorit ei kertonut kellekkään, että aikovat pukeutua neon väreihin, joten se oli hauska yllätys.
Perjantai: School spirit
Perjantaina oli spirit day, elikkä pukeuduttiin koulun väreihin (sininen, punanen ja valkoinen).

Viikolla oli paljon muutakin ohjelmaa koulujuttujen ohessa. Tiistaina ja keskiviikkona oli cheer treenit ja torstaina lähdettiin sitten taas jenkkifutisjoukkueen kanssa peliin. Tällä kertaa vastassa oli Saranac (noin 2h ajomatkan päässä). Cheerleadereitä ei lähteny tälläkertaa meilta mukaan ku viisii, mutta kotijoukkueella oli ISO kasa cheer tyttöjä kannustamassa, tuntui kyllä siltä, että meijän neljästä tytöstä lähti huomattavasti enemmän ääntä. (Ite en saanut vielä torstain pelissä kannustaa, koska en ollun käynyt lääkärissä hakemassa sports physical todistusta). Just ennen pelin alkua alko kauhee kaatosade, vaiks koko päivän oli muute ollu aurinkoist ja lämmintä (täällä tä sää muuttuu aina ihan yhtäkkiä). Kenelläkää ei tietenkää ollu mitään sateenvarjoja mukana, joten oltiin sitte ku uitettuja rottia. Mutta onneks sää parani sitte ihan pelin lopussa, Tälläkertaa tajusin pelistä paljon enemmän kuin viimekerralla! Must on vihdoin muovautumassa kunnon amerikkalainen, haha. Ja mikä parasta.. meidän jenkkifutisjoukkue voitti! Se oli kyllä ihme, koska pojat ei oo ehtiny treenaa pal yhtään koska koulun futisjoukkue on aina kentällä. Voittolukemat tais olla 36-18. Takastulomatkalla käytiin mäkkärissä syömässä ja koululla oltiin vasta kahdeltatoista. (Meillä on koulussa sellanen sääntö, että jos joukkue tulee koululle 23:30 jälkeen, niin ensimmäisen tunnin voi jättää väliin).

Perjantai-illalla oli poikien futispeli. Ja niinkun homecoming viikolla on tapana, pelin väliajalla pidettiin pienimuotoinen paraati ja kruunattiin myös homecoming king ja queen. Kruunaus tapahtui silleen, että kentälle mentiin ikäluokittain pari kerrallaan. Samalla kun pari asteli kentälle, kuulutettiin heidän kiinnostuksen kohteita, tavotteita ja elämänsuunnitelmia. Siskokin oli ehdolla, mutta ei valitettavasti päässyt kuningattareksi. Pelissä oli ihan uskomattoman hyvä tunnelma, ja kerrankin lähes koko koulu oli paikalla. Kaiken kruunasi se kun futisjoukkue voitti 7-0 ja saivat mestaruuskultaa.

Hanna (sisko) ja Aron

Minä sielä piilossa

Osa senior paraatia

Senior ehdokkaat homecoming kingeiks

Emma panosti.. Queen of hearts

Homecoming queen: Aubrielle and king: Justin

Lauantaina oli vihdoin kauan odotettu homecoming dance. Tai tarkemmin sanottuna THE dance. Aamulla pomppasin aikaisin ylös sängystä, kävin suihkussa, meikkasin ja suuntasin Emman talolle. Siellä tytöt (+heidän deitit) laittoivat itseään valmiiksi. Annoin tytöille vapaat kädet mun hiuksien suhteen, joten musta tulikin sitten käkkäräpää. Tykkäsin hiuksista aluksi, mutta päivän mittaan ne kyllä lössähti pahan kerran. Mut ei voi mitää, thats my hair. 

Kun kaikki oli pukeutunu ja meikannut niin lähdettiin Emman isoäidin talolle ottamaan kuvia. Tai no itseasiassa päädyttiin loppujenlopuksi naapurin puolelle ottamaan ne kuvat, mutta samapa tuo. Kuvien jälkeen jakauduttiin kaikki vähän eri suuntiin, mutta sovittiin että nähään Emman talolla. Ite päädyin Anikan ja Emman kyytiin ja käytiin hakemassa kaikille pitsaa, breadsticksejä ja juotavaa. Voin sanoo et Anika on hulluin kuski ikinä! Mut ainaki se soittaa parasta musiikkia volumet täysillä. 

Anika on hurja kuski

Kun päästiin takas Emmalle, niin mussutettiin kaikki yhdessä masut täyteen ja chillailtiin muutama tunti, kunnes oli aika tehdä loppusilaukset ja lähteä tansseihin. Matkalla eksytiin Anikan kanssa moikkaamaan sen kavereita, mutta päästiin sit loppujenlopuks koululle. Koulla ei ollu viel ovet auki, joten hypättiin yhden lava-auton kyytiin (6 henkilöä kolmenhengen autossa = huono idea) ja ajettiin mäkkiin hakemaan nälkäisille ruokaan. 
Kaikilla oli lauantai-iltana niin hyvä fiilis. Nä yhdysvaltalaiset osaa juhlii. Lopulta kun päästiin sitte sinne tansseihin ja hymy hyyty, paikalle oli saapunut väärä DJ, ja musiikki oli kaikkien mielestä kamalaa. Noh, oltiin tansseissa ehkä tunnin, jonka jälkeen lähdettiin campukselle, eli collegen asuntoloille, hengaamaan ja moikkaamaan tuttuja. Siellä aika meni mukavasti. Kun oltiin saatu tarpeeksemme college-elämästä, lähdettiin jonkun (enpäs muista nimeä) talolle. Siellä oli sitten bonfire, eli kokko. Talolla oli tosi tosi paljon porukkaa, ja hyvä meininki! Siellä sitten istuttiin nuotion lähellä, kuunneltiin musiikkia ja juteltiin. Kun alkoi väsyttää ni lähdettiin siskon, Maddien, Anikan ja Sydnen kanssa meille viettämään loppuyötä. 

Asuntola

paloauto

 Tällä kertaa tuli vähän enemmän kuvii ku yleensä. En oo nii kova kuvaaja, ku must on parempi elää hetkessä ku kulkea kokoaja kamera kädessä ja koittaa ikuistaa kaiken. Mut onneks ihanat ihmiset lähetti mulle osan näist kuvista.

Morning after homecoming..

Tässä vielä tä mekko.