SPORTS

Taitaa olla aika päivitellä vähän kuulumisia, koska mulle satelee viestejä, että onko kaikki kunnossa kun et oo blogiakaan päivitelly. Mulla on tosissaan kokoajan niin kova kiire joka paikkaan, eikä sitä oikee ehi ees konetta avaamaan.

Mut ihan hyvin mulla menee täällä. Välillä vähän ottaa päähän kun pitää elää host perheen ehdoilla, tietenkin ymmärrän sen ja oon siihen sitoutunut siinä vaiheessa kun allekkinjoitin vaihtaripapereita, mutta tällaselle city tytölle joka on elänyt viimeisen vuoden yksin, joka on tottunut hoitamaan asiansa silloin kun huvittaa, joka on tehnyt lähes mitä ikinä on halunnut, ja joka haluaisi edes joskus viettää omaa aikaa ja keskittyä itelleen tärkeisiin juttuihin, tä on kova paikka. Elämä "maalla" (15min isosta kaupungista), kokoajan tuntematon perhe (joka ei edes tunnu perheeltä) ympärillä, koko ajan uusia sääntöjä, sekä rajoituksia joita ei ole tottunut kohtaamaan. 

Kavereiden seurassa tuntuu kuin olisin kotona. En vielä tän kuukauden jälkeen osaa olla täysin oma itseni kielimuurin takia. Ei sillä ettenkö kieltä osaisi, mutta nä on tosi erillaisia kuin suomalaiset. Pitää aina hetki miettiä mitä voin sanoa ja mitkä asiat mun kannattaa pitää vaan omassa päässä. 
Joku saattaa yhtäkkiä kysästä, että onko kaikki kunnossa jos en hetkeen hymyile. Siihen totean vaan että olen suomalainen ja täräytän kunnon hymyn naamalle loppupäiväksi. 
Totuttelemista vaatii myös tuo "I love you" ja alituinen kehuminen. Osaan jo kehaista tosta vaan jonkun hiuksia, silmiä, vaatteita, tai vaikkapa lounasta. Mutta silti en päihitä näitä kehumiskilpailussa.

Viime perjantaina oli mun ensimmäinen cheer peli. Ei jännittänyt, mutta oli kyllä iloinen yllätys, että ilma oli synkkä ja sateinen joten yleisö ei ollut ääriään myöten täynnä, sen verran on cheer kannustukset vielä hakusessa, että en niitä mielellään esittele. Pelistä poistuttiin mukana tappio, aivotärähdyspotilas, muutama mustelma ja turvonnur raaja..

Viikonloppuna siskolla oli futisturnaus. Meidän koulussa tyttöjen futiskausi on vasta keväällä, joten sisko harrastaa tällä hetkellä futista Cadillac-nimiessä kaupungissa, noin tunnin päässä Big Rapid:sistä. Turnaus oli täysin eri suunnassa, parin tunnin ajomatkan päässä, Kalamazoo:ssa. Turnaus oli kolmepäiväinen ja sinne osallistui monta kymmentä joukkuetta (en osaa sanoo tarkkaan). 
Mulla oli tarvetta pienelle shoppailureissulle, joten ekan pelin jälkeen lähdettiin momin kanssa ostoskeskukseen. Varoitus kaikille pitkille tytöille joilla on suunnitelmissa vaihtarivuosi: ottakaa paljon housuja mukaan Suomesta! Minä tyhmänä otin baan muutamat farkut tänne, koska kuvittelin, että ostan täältä sitten merkkifarkkuja halvemmalla, mut EHEI! Tääl useimmat farkut luokitellaan pituuden mukaan (tietenkin myös koon), pituudet ovan yllättäen short, regular ja long. Juu mutta noita pitkiä farkkuja ei missään kaupoissa myydä, koska nä ihmiset on täällä erittäin lyhyitä (mun silmin katsoen). Ja toinen juttu on, että pillifarkkujen etsiminen on lähes mahdotonta. Nä kun käyttää suurimmaks osaks levee lahkeisii. Mukaan tarttui kuitenkin mustat pillifarkut (American eagles), jotka on hiukan liian lyhkäset, mutta minkäs teet. Hollisteriltakin ostin yhdet revityt farkut, mutta niitä ei voi sitten koulussa käyttää. Tuli ostettua muutamia muitakin juttuja, kuten esim huppari, shortsit ja vyö.
Siskon joukkue voitti loppujen lopuksi oman sarjansa.
Yks asia mua jäi vaivaamaan siskon peleistä. Kun istuttiin momin ja dadin kanssa kentän laidalla katsomassa peliä ni dad tokaisi, että Hanna (sisko) ei ole parhaimmassa kunnossa, eikä tosiaankaan pelaa hyvin. Siihen mom sitten "sanoin, että sen pitäisi alkaa lenkkeillä". Tuli vaan taas kerran sellanen olo et mitäköhän noi sitten musta ajattelee, koska mun mielest sisko on ihan hyvässä kunnossa. Muutenkin oon huomannu, että host perhe on tosi tuomitseva, koska automatkoilla kuuntelen kun perhe juoruaa,. Perhe myös valitsee tarkasti kenen kanssa saan liikkua, perustuen esim seksuaaliseen suuntautumiseen tai uskontoon.

Kun oltiin tulossa jenkkifutispelistä perjantaina, niin coach kysäisi multa, että onko mun koskaa tehnyt mieli taklata toinen tyttö. Mietin hetken, että mitäkohän toi nyt mahtaa tolla tarkoittaa, eihän jenkkifutis ole tytöille. Mutta pian selvisi, että coach tarvitsee muutamia tyttöjä collegen rugby joukkueeseen. Juteltiin aiheesta hetki ja selitin, etten tiedä mitään (siis yhtään mitään) kyseisestä lajista, mutta lupauduin kuitenkin seuraaviin harjoituksiin. 

Keskiviikkona oli sitten mun ihkaensimmäiset rugby treenit. Kuvittelin, että mulle selitetään ensin pelin idea, taikka edes jotain sääntöjä, mutta ehei, mut laitettiin suoraan keskelle harjoituspeliä. Voitte varmaan kuvitella, uusi laji, tuntemattomat säännöt ja tuntemattomat ihmiset.. olin ihan ulapalla. Pian pääsin kuitenkin käryille kun muutamat tytöt kuiskivat mulle sääntöjä pelin edetessä. Sain heitettyä muutaman upean syötön ja oon niistä tyytyväinen. Tykkäsin lajista todella paljon, mutta on vielä epävarmaa, että saanko sitä harrastaa. Hosta perheellä ei ole kuulema aikaa kuskata mua harkkoihin, eivätkä he muutenkaan lajista tykkää.

Tällä viikolla on ollut muutama iso koe, mutta läksyä ei ole paljon ehtinyt kertymään, joten tä ilta on mennyt ilman stressiä. Oon vaan kattellut nappiksia netistä, vaikeeta valita rugby/soccer kengät. Mitkäs näyttäis hyvältä?

Tässä oli taas pikaiset kuulumiset. Postausideoita saa mulle ehdotella jos tykkää.